Anna Perho on toimittaja, valmentaja ja ”tolkun ihminen”, joka tunnetaan kyvystään perata elämän kohinasta esiin olennainen. Hän on antisäädön pioneeri, joka ei pelkää haastaa nykyajan kiirekulttuuria tai vaatia selkeyttä niin johtamiseen kuin arjenhallintaan. Anna ei tarjoile sokerikuorrutettuja totuuksia, vaan käytännön työkaluja psyykkisen joustavuuden ja hallinnan tunteen vahvistamiseen.
Hänen ajattelunsa keskiössä on inhimillinen uteliaisuus ja kyky kohdata ihmiset arvostavasti – oli kyseessä sitten pörssiyhtiön johto tai pienen kunnan päiväkotiyhdistys. Nyt, kun maailma tuntuu muuttuvan nopeammin kuin ehdimme mukautua, Annan ääni muistuttaa meitä siitä, että suurin voimamme löytyy usein kyvystä pysähtyä ja valita tietoisesti, mihin energiamme suuntaamme.
Pysähdyimme kysymään, miten asiat asettuvat peräkkäin Annan omassa arjessa juuri nyt.
Mitä kuuluu Anna ja mikä saa sut hymyilemään just nyt?
Minulle kuuluu hyvää, ja vastaus riippuu pitkälti päivästä – tunnelmat vaihtelevat, kuten meillä kaikilla. Olen kuitenkin suuri tasaisen arjen ystävä. Pidän todellisena etuoikeutena sitä, että saan elää vakaata ja turvallista elämänvaihetta.
Se, mikä saa minut juuri nyt hymyilemään, ovat ne tietyt heikot signaalit talouden horisontissa. On kutkuttavaa nähdä merkkejä siitä, että Suomen pitkä taloudellinen korpivaellus saattaisi olla päättymässä ja jonkinlaista kasvun näkymää on vihdoin orastamassa.
Mikä on ollut viime aikojen mieleenpainuvin yleisökohtaaminen tai oivallus ja miksi se jäi mieleen?
Viime aikoina kaksi täysin erilaista tilaisuutta jäivät mieleeni. Vaasan Sähkön sidosryhmätilaisuudessa puhuin muutoksen johtamisesta yksilön näkökulmasta, ja siellä syntyi se hieno tunne, kun tietää viestin todella ”ländäävän” vastaanottajiin. Samalla viikolla vierailin pienen kunnan päiväkotiyhdistyksen tilaisuudessa, jossa vallitsi uskomattoman lämmin ja kotoisa tunnelma.
Tässä on puhujan työn hienous: saan kohdata ihmisiä kaikista yhteiskunnan kerroksista ja ympäristöistä. Se muistuttaa, että vaikka kontekstit vaihtuvat, inhimilliset tarpeet pysyvät samoina.
Onko joku teema tai kysymys noussut yleisöltä toistuvasti esiin viime aikoina? Miksi uskot, että juuri tämä aihe puhuttelee nyt?
Muutos ja siinä pärjääminen on teema, joka toistuu jatkuvasti. Muutoksen pelko on ehkä ihmisen ikiaikaisin pelko, mutta nykyinen informaatiotulva ja kehityksen vauhti – tekoälystä maailmanpaloon – lisäävät huolta entisestään. Meillä on luontainen taipumus liioitella tulkintojamme, jolloin pienetkin muutokset, kuten muutama lähityöpäivä kuukaudessa, voivat alkaa tuntua ylitsepääsemättömiltä.
Tämä johtuu siitä, että hallinnan tunne on ihmisen tärkein psykologinen tarve. Kun se on koetuksella, tarraudumme tuttua ja turvallista kohti. Oma tehtäväni onkin pohtia, miten muutoksesta tulisi siedettävämpää ja miten voimme treenata psykologista joustavuutta, jotta välttämätön adaptoituminen helpottuisi.
Mikä on ollut kummallisin tai hauskin tilanne, johon olet urallasi törmännyt?
Absurdeja tilanteita on riittänyt! Jos puhutaan juonnoista ja puhekeikoista, niin mieleen tulee Jyväskylä, jossa juonsin uuden hotellin avajaisia korkealla korinosturissa. Tai se kerta, kun pidin luennon arjenhallinnasta erään asiakkaan olohuoneessa pelkästään hänen omalle perheelleen. Siinä mentiin todellakin asian ytimeen ja lähelle kohderyhmää!
Millä tavalla itse pidät yllä inspiraatiota ja uusia näkökulmia kiireisen arjen keskellä? Mikä toimii sulle parhaiten?
Tähän väliin on tehtävä korjaus: en ole kiireinen. Vastustan sitä, että kiirettä pidetään itsestäänselvyytenä, jota tungetaan joka paikkaan. Teen paljon asioita, mutta todella harvoin kiireessä. Asiat tapahtuvat peräkkäin, eivät päällekkäin. Pyrin olemaan tarkka siitä, mihin fokusoin energiani. Ensimmäinen ohjeeni kiireestä kärsiville onkin: lakkaa jauhamasta siitä. Kysy itseltäsi, onko oikeasti kiire ja ketä se hyödyttää, vai pitäisikö sittenkin vain priorisoida ja jättää jotain pois?
Inspiraationi kumpuaa luontaisesta uteliaisuudesta. Kirjallisuus, nykytaide, musiikki ja erilaisten ihmisten kohtaaminen ovat minulle tärkeitä. Vastapainoksi tarvitsen valtavasti hiljaisuutta, koska päässäni tapahtuu niin paljon. Maalla, keskellä ei-mitään, puutarhan ja ruoan parissa puuhastelu aivan hiljaa on parasta palautumista.
Mitä kirjaa, podcastia tai muuta sisältöä suosittelisit tällä hetkellä muille ja miksi juuri se?
Suosittelen tietysti aivan törkeästi omaa podcastiani, Elämänkoulua. Se on tolkun self-helppiä, joka tarjoaa käytännön neuvoja elämän monimutkaisiin tilanteisiin.
Kirjoista suosittelen Nino Haratischwilin romaania Kahdeksas elämä. Se on upea kuvaus siitä, millaisia me ihmiset olemme: samaan aikaan julmia ja vallanhimoisia, mutta silti kykeneviä syvään rakkauteen ja epäitsekkyyteen. Se avaa hienosti ihmisyyden koko kirjon.
Jos voisit opettaa lukijalle yhden hyvän opin tai oivalluksen, mikä se olisi?
Älä usko kaikkea mitä ajattelet. Omilla ajatuksilla on taipumus jämähtää vanhoihin uomiin, mutta on tärkeää muistaa, että aina on olemassa toinenkin tulkinta. Se toinen tulkinta saattaa olla sinulle paljon hyödyllisempi kuin omat, luutuneet käsityksesi.
