Marjo Rantanen on monelle tuttu puhujana, joka saa yleisön nauramaan, nyökkäilemään ja ennen kaikkea tuntemaan. Tunnelma on hänen tavaramerkkinsä. Se syntyy hetkessä ja kantaa kauas yli lavan reunojen. Oli kyseessä iso seminaari, pieni tiimipäivä tai nopea kohtaaminen kadulla, Marjo tuo tilanteeseen aina energiaa ja huumoria, joka tarttuu.
Tänä syksynä Marjo on taas täydessä vauhdissa. Keikat vievät ympäri Suomen ja podcastit pitävät mikrofonin kuumana silloinkin, kun hän ei ole estradilla. Mutta mitä hänelle oikeastaan kuuluu juuri nyt, kiireisen arjen keskellä? Mikä saa hänet hymyilemään, mistä suomalaisessa työelämässä pitäisi puhua enemmän ja miksi hajuvesiosaston kiertäminen voi olla täydellinen palautumiskeino puhujalle?
Verbalin Mitä kuuluu? -sarjassa kurkistetaan puhujien kulissien taakse. Tällä kertaa vuorossa on Marjo, joka ei pelkää sanoa asioita ääneen ja jonka tarinoista löytyy aina oivallus, joka jää mieleen.
Mitä sinulle kuuluu Marjo ja mikä saa sut hymyilemään just nyt?
Hei, juuri nyt kuuluu tosi hyvää, syksyn keikat ovat lähteneet rytinällä liikkeelle ja tunnen olevani taas elementissäni. Ihmisten tunnelma on maaginen voima tässä työssä! Hymyilen päivisin paljon, ja vitsailen aina asiakkaiden ja yleisön kanssa.
Olinpa sitten lavalla tai kaupan kassalla, en malta olla keventämättä tunnelmaa kepeällä vitsailulla. Olen mukana myös kahdessa todella mielenkiintoisessa työelämän podcastissa, ja nauhoitukset on usein yhtä naurua.
Mikä on ollut viime aikojen mieleenpainuvin yleisökohtaaminen tai oivallus ja miksi se jäi mieleen?
Sain tehdä keikan nuorisotyöntekijöille ja yhteisöpalveluille, jossa kohtasin monta inspiroivaa ja suurisydämistä tärkeän työn sankaria. Nuorten hyvinvointi ja heidän tsemppaaminen on lähellä sydäntäni ja auttajien auttaminen on oma ”calling” puhujahommissa.
Nuorin yleisöni oli 12-vuotiaat sählynpelaajat, ja heidän ajatuksensa tunnelmasta ovat täyttä timanttia!
Onko joku teema tai kysymys noussut yleisöltä toistuvasti esiin viime aikoina? Miksi uskot, että juuri tämä aihe puhuttelee nyt?
Ihmisiä mietityttää tällä hetkellä oma jaksaminen, kiire, johtamisongelmat ja etätyön tuomat ilmiöt. Moni miettii, mitä tekisi seuraavaksi ja millainen työkulttuuri tukee omaa hyvinvointia.
Näen suomalaisessa työelämässä selvän kahtiajaon. Joillain aloilla jatkuva epävarmuus tai liiallinen kilpailu kiristää tunnelmaa. Toisilla taas tunnelma on tosi hyvä: omaa työtä, pomoa ja tiimiä on helppo rakastaa ja kaikki on kunnossa. Olen huolissani heistä, jotka ovat olleet liian kovan paineen tai kiireen alla liian pitkään.
Esihenkilön on myös usein vaikea erottaa etätyössä, milloin ihminen on tehokas ja milloin vaarassa luisua burnouttiin. Digitalisaatio vaatii uusia tunnelmajohtamisen metodeja.
Mikä on ollut kummallisin tai hauskin tilanne, johon olet urallasi törmännyt?
Kaikkea hassua tapahtuu, kun puoliksi asiantuntija ja puoliksi koomikko pääsee keikalle ja mikin käteen. Heittäytyminen yleensä johtaa siihen, että keikan jälkeen some laulaa ja saan paljon uusia ystäviä.
Ehkä hauskimpia on ollut saada keikan jälkeen kutsu vetämään tv-ohjelmaa tai esiintymään asiakkaan häissä!
Millä tavalla itse pidät yllä inspiraatiota ja uusia näkökulmia kiireisen arjen keskellä? Mikä toimii sulle parhaiten?
Kävelin eilen kadulla ja mietin omaa kansainvälistymistä puhujana. Yhtäkkiä huomasin, että Simon Sinek käveli vierelläni ja hymyili! Voiko universumilta saada enää selvempää viestiä, ei voi.
Suojelen tapaani kiinnostua pienistä signaaleista. Haluan haaveilla ja visioida tulevaa vielä satavuotiaana. En yleensä sovi palavereita ennen klo 10, koska aamu on itselleni pyhää aikaa. Ihmiset tuntevat tapani ja tietävät, että vain keikalle meno saa heräämään aamuneljältä.
Joskus käyn saunassa ennen keikkaa. Joskus oikein hienon keikan jälkeen palaudun takaisin maanpinnalle kävelemällä hajuvesiosastolla ympyrää. Olen vartijoille tuttu asiakas.
Mitä kirjaa, podcastia tai muuta sisältöä suosittelisit tällä hetkellä muille ja miksi juuri se?
Ihana kysymys! Oma kirjahyllyni on kappelini ja rakastan yli kaiken kirjoissa elämäkertoja. Vinkkini on, että valitse joku mielenkiintoinen tyyppi ja lue hänen tarinansa. Voit huomata myöhemmin törmääväsi juuri häneen kadulla ja saada uuden ystävän.
Kuuntelin kesällä Hanna Pakarisen elämäkerran, ja nyt meillä on tekeillä yhteinen podcast. Elämä on ihmeellistä!
Jos voisit opettaa lukijalle yhden hyvän opin tai oivalluksen, mikä se olisi?
Omille lukijoilleni haluan antaa rohkeutta ajatella, että voin olla monta eri minää elämän aikana. Jos sinussa asuu pieni kirjailija, kirjoita. Jos sinussa asuu pieni laulaja, ala laulaa. Omien vahvuuksien tunnistaminen on vaikea laji, mutta voi viedä sinut uusiin ja ihmeellisiin paikkoihin tässä elämässä.
Ja lopuksi, tunnelma on suuri voima. Jos tunnet eläväsi jossain välitilassa tai ettet vielä ole tullut täysin nähdyksi, muista: sinä ansaitset parempaa.
