Pekka Pohjakallio on työelämän uudistaja, jonka uran kulmakivinä ovat aina olleet innovaatiot ja ihmiset. Hän aloitti Nokialla aikana, jolloin tekstiviestit olivat vasta idea, ja päätyi johtamaan globaaleja tuotekokonaisuuksia. Sittemmin hän on omistanut uransa työelämän inhimillistämiselle ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämiselle.
Pekka puhuu avoimesti sekä onnistumisista että uupumuksesta, ja siitä, miten työelämästä voidaan tehdä merkityksellisempää, ihmisempää ja kestävämpää. Nyt hän on jälleen uuden äärellä: yrittäjyys kutsuu ja edessä siintää uusi vaihe, joka tuo mukanaan jännitystä, oivalluksia ja yhden rystylyönnillä irronneen hymyn.
Mutta mitä tapahtuu, kun puheenvuoron jälkeen asiakas sanoo “nyt uskallan uskoa itseeni”? Entä miltä tuntuu astua lavalle Finlandia-talossa, kun heti perään tulee Bruce Dickinson? Ja mitä Viktor Frankl opetti toivosta?
Lue alta, Pekka vastaa itse.
Mitä sinulle kuuluu Pekka ja mikä saa sut hymyilemään just nyt?
Hyvää kuuluu, kiitos. Yrittäjän taipaleen alku käsillä ja jännittäviä asioita tapahtuu. Hymy… työasioissa se, että on etuoikeus nähdä, kuinka asiakkaat saavat oivalluksia ja tekevät pieniä muutoksia. Siviilissä satunnainen onnistunut yhden käden rystylyönti 😀
Mikä on ollut viime aikojen mieleenpainuvin yleisökohtaaminen tai oivallus ja miksi se jäi mieleen?
Erään seminaarin jälkeen asiakas tuli vetämään hihasta ja sanoi: ”Minun kuului olla tänään täällä. Olen miettinyt asioita paljon jo vuosia ja nyt uskallan uskoa itseeni.”
Onko joku teema tai kysymys noussut yleisöltä toistuvasti esiin viime aikoina? Miksi uskot, että juuri tämä aihe puhuttelee nyt?
Kyllä nyt iso teema on huoli tulevasta, koska on vaikea nähdä, milloin ja miten maailmaan tulee selkeyttä. Olen aika innoissani puheenvuorostani, joka käsittelee toivoa ja sitä, kuinka toivo ei ole jokin mystinen asia, vaan minä voin edistää sitä omalla toiminnallani.
Mikä on ollut kummallisin tai hauskin tilanne, johon olet urallasi törmännyt?
Ehkä kuumottavinta oli keikalla Finlandia-talossa. Olin ensimmäinen puhuja. Sitten tuli kiekkolegenda Jarmo Kekäläinen. Ja sitten Iron Maidenin solisti Bruce Dickinson. Kuumotti aika lailla. Lisäksi business-seminaarin kaksi eturiviä olikin täynnä Brucen faneja. Mustaan pukeutuneita hevimörköjä (rakkaudella). Eivät tainneet olla paikalla minun takiani. Lisäksi Dickinson paljastui takahuoneessa leppoisaksi ja mukavaksi mieheksi.
Millä tavalla itse pidät yllä inspiraatiota ja uusia näkökulmia kiireisen arjen keskellä? Mikä toimii sulle parhaiten?
Minulle lepo ja liikunta (se rystylyönti…) ovat pakollisia aivojen resetoijia. Mutta aktiivisemmin olen yrittänyt varata osan perjantaista uuden oppimiselle. Tuon ajan suojeleminen on ollut vaikeaa, ja siksi aloitankin team coaching -valmennuksen oppilaana. Olen siitä tosi innoissani.
Mitä kirjaa, podcastia tai muuta sisältöä suosittelisit tällä hetkellä muille ja miksi juuri se?
Kyllä minulle iso kirja on Carol Dweckin ”Mindset”. Hänen ajattelunsa on muuttanut urani ja ajatteluni suuntaa radikaalisti. Ja jos saan sanoa vielä pari: Esa Saarisen trilogia hänen itse lukemanaan äänikirjana on mahtava. Sen kuuntelu virittää oman mielen uusille taajuuksille kiireenkin keskellä. Ja ”Mighty Finland” -podcastissa oli mahtava episodi, jossa entinen erikoisjoukko-operaattori Tommy Lepaus kertoi uupumisestaan. ”Kovatkin jätkät” voivat kohdata tämän, miksen minäkin.
Jos voisit opettaa lukijalle yhden hyvän opin tai oivalluksen, mikä se olisi?
Minulle se on toimijuus. Viktor Frankl on sanonut: ”Vaikka meiltä vietäisiin kaikki, meille jää jäljelle viimeinen inhimillisistä vapauksista. Vapaus valita oma tiemme tilanteessa kuin tilanteessa. Vapaus valita oma tiemme.” Ja tämä mieheltä, joka joutui käymään läpi keskitysleirien kauhut. Minulle toivo = tavoitteet (elämänasenne) + toimijuus (olen itse ohjaajan pukilla elämässäni) + polut (tiet eteenpäin).
