Tervetuloa Verbal piinapenkkiin, jossa tällä kertaa valokeilaan astuu energinen aamuihminen ja koirafani Jenni Kivessilta!
Tässä blogissa pureudumme Jennin elämän valintoihin ja muistoihin, jotka vievät meidät aamutelkkarin kulisseista Satakunnan saaren rauhaan. Miksi kahvi on Jennille elämän eliksiiri, miksi benjihyppy voittaa laskuvarjohypyn ja mikä muisto saa hänet aina nauramaan? Luvassa on tarinoita, jotka pursuavat elämäniloa, urheilun voimaa ja opetuksia mokista, kuten legendaarisesta ”chilli bean” -lipsahduksesta Michael Jacksonin uutisoinnissa.
Hyppää mukaan, Jennin tarinat tempaavat mukaansa kuin aamukahvi konsanaan!
Kaksi vaihtoehtoa, yksi valinta – ja perustelu perään. Näissä ei etsitä oikeita vastauksia vaan hetken fiilistä.
- Suklaa vai kahvi?
Kahvi, ehdottomasti kahvi. Aina ja missä tahansa ja milloin tahansa. Mustana ja ilman mitään lisäkkeitä, piste. Jos sivistyssanakirjassa lukisi kahvi-ihminen, siinä kuvailtaisiin Jenni Kivessilta.
- Benji- vai laskuvarjohyppy?
Benji. En ole korkeiden paikkojen fani, mutta koska olen ylipäätään nopea liikkeissäni, benji.
- Aamu vai ilta?
Aamu. Mulla on yli 15 vuoden kokemus aamutelkkarista ja aamuradiosta uutisankkurina, ja aikaiset aamut on ihmisen parasta aikaa. Tuolloin kello herätti useimmiten 3.20 tai 3.50 ja herääminen ei ollut mikään ongelma, useimmiten heräsin jo ennen kellonsoittoa. Kun herään aamulla, oon välittömästi täydessä iskussa. Mulla oli aiemmin tapana käydä myös avannossa aamuisin, mutta kotona tuli välillä sanomista siitä, että olen aamu-uinnin jälkeen vieläkin energisempi ja se tosiaan saattoi olla välillä liikaa. (Tuo sanominen tietenkin oli vitsi.) Ylipäätään energiatasoni on aika korkea ilman aamuavantoakin.
- Kissa, koira vai joku muu?
Koira. Koira. Koira. Koirat on maailman parhaita. Joskus mietin, että ne on jopa liian hyviä meille ihmisille. Ihminen, joka on hyvä koirille ja ylipäätään eläimille, on takuulla hyvä ihminen. Rakkauteni koiriin syttyi varmasti jo ennen kuin opin kävelemään ja mulla on ollut lähes aina koira tai koiria asuinkumppanina. Ensimmäinen oma podcastinikin ”Puhutaan koiraa” käsitteli koiria ja miten me ihmiset voisimme ymmärtää koiria paremmin.
- Pellehypyt vai vesijuoksu?
Vesijuoksu, koska juoksu ja vesi. Urheilu on mun henkireikä, se on tapa nollata ja muodosta riippuen joko kuunnella itseään, olla sosiaalinen, jäsentää ajatuksia, tai kunnon rääkissä olla ajattelematta mitään. Urheilen joka päivä. Juoksen, lenkkeilen, joogaan, käyn salilla, hiihdän, uin… Urheilu on tapa pitää elämä kasassa ja sille otan aikaa olipa ajanjakso ja arki kuinka hektistä. Monesti myös pääjumit ja solmulliset työasiat ratkeaa lenkillä. Mulla on kilpaurheilutausta, ja kilpailuvietti on edelleen olemassa vahvasti.
Sitten mennään syvemmälle – tarinoihin, hetkiin ja muistoihin, jotka eivät välttämättä näy ulospäin mutta tekevät ihmisestä juuri sen, kuka hän on.
- Mikä on pahin moka, jonka olet tehnyt työelämässä – ja mitä siitä opit?
Aikoinani aamuradiossa sotkeuduin pahasti sanoissani kertoessani Michael Jacksonin kuolemasta. Koitin kertoa Billie Jean -hitistä mutta biisin nimi tuli koko ajan chilli bean, chilli bean, chilli bean. Jessus, että häpesin.. Ja kun tulin ulos studiosta, olin varma, että nyt tuli potkut. Ei tullut, eikä kukaan kuollut. Muistutan itseäni säännöllisesti mokien hyödyllisyydestä ja tuosta chilli beanista, että toimittajan tai juontajan tekemä moka harvoin aiheuttaa kenellekään hengenvaaraa.
- Mitä muistoa et vaihtaisi mistään hinnasta pois?
Saattohoidin pari vuotta sitten täysin yllättäen sairastuneen äitini. Kokemus oli kaikessa kamaluudessaan myös hyvin kaunis. Sain toteuttaa äitini toiveen siskoni ja isäni kanssa ja saimme viettää yllättäen hyvin vähiin käyneet viimeiset viikot yhdessä. En vaihtaisi tuota aikaa mistään hinnasta pois. Tajusin myös, että ihminen pystyy tiukassa ja tärkeässä tilanteessa sellaisiin suorituksiin ja toimenpiteisiin mitä ei olisi ikinä aiemmin uskonutkaan.
- Jos saisit kirjoittaa kirjeen 16-vuotiaalle itsellesi, mitä sanoisit?
Olin nuorempana hyvinkin perfektionisti. Urheilussa, koulussa, ihan kaikessa. Sanoisin, että anna palaa vaan, äläkä mieti virheitä. Täysiä vaan, hyvä siitä tulee vähemmälläkin stressaamisella.
- Mikä on sellainen paikka, johon palaat aina mielessäsi, kun kaipaat rauhaa?
Meillä on Satakunnassa pienen pieni saari, jossa on vain meidän mökkirakennukset, ei ketään muita. Kun rantaudun saareen, käsittämätön rauha laskeutuu välittömästi kehoon. Herään saaressa aina aamulla aikaisin, käyn uimassa ja juon kahvia omassa rauhassa. Saatan ehtiä toistaa uinti- ja kahvikierroksen kolmesti ennen kuin muut heräävät. Istun patiolla ja katselen järvelle. Nuo hetket on pelkkää ihmeellisyyttä.
- Onko sinulla muistoa, joka saa sinut aina hyvälle tuulelle tai jopa nauramaan?
Niitä on hirvittävän paljon. Koen, että iloa ja naurua on elämässäni päivittäin ja paljon. Jos se loppuu, Jenni Kivessilta lakkaa olemasta.
- Jos saisit päättää, millaisena sinut muistetaan sadan vuoden päästä, mitä toivoisit?
Iloisena, auttavaisena ja hyvänä ihmisenä, jolla oli aina aikaa myös nauttia elämästä.
Jennin vastaukset todella huokuvat elämäniloa ja aitoa intohimoa niin aamukahveihin kuin koiriinkin, eikö vain? Katsotaanpa, mitä oppeja ja tunnelmia tästä piinapenkistä jäi käteen!
Mikä elämäniloinen matka Jennin piinapenkissä, kiitos kun olit mukana! Jenni Kivessilta muistutti meitä siitä, että aamut voivat olla päivän parasta aikaa, koirat ovat maailman parhaita ystäviä ja mokista voi oppia nauramaan, oli kyse sitten ”chilli bean” -lipsahduksesta tai nuoruuden perfektionismista.
Hänen tarinansa Satakunnan saaren rauhasta ja äidin saattohoidon kauneudesta osoittavat, että elämä on täynnä merkityksellisiä hetkiä. Mikä oli sinun suosikkisi Jennin tarinoista? Jaa ajatuksesi kommenteissa ja pysy kuulolla, sillä Verbal piinapenkki palaa pian uusien vieraiden kanssa!
TL;DR
- Verbal piinapenkki: Jenni Kivessilta. Kahvi voittaa suklaan, benjihyppy laskuvarjohypyn ja aamut iltojen edelle, sillä Jenni on aamutelkkarin konkari, joka herää täydessä iskussa jo ennen kellonsoittoa.
- Koirat ovat maailman parhaita, ja urheilu kuten vesi tai juoksu pitää elämän kasassa, oli arki miten hektistä tahansa.
- Pahimmat mokat, kuten ”chilli bean” Michael Jacksonin uutisoinnissa, opettivat, että virheistä selviää.
- Unohtumaton muisto on äidin saattohoito, ja rauhaa tuo Satakunnan saari, missä aamukahvit patiolla ovat pelkkää ihmeellisyyttä.
