Tervetuloa Verbal piinapenkkiin, jossa tällä kertaa valokeilaan hyppää suklaata rakastava ja koiria tervehtivä energiapakkaus – Jenni Kynnös! Tässä blogissa sukellamme hulvattomiin muistoihin ja valintoihin, jotka vievät meidät Koh Samuin eeppisistä hääbileistä ala-asteen ponityttöhetkiin. Miksi suklaa voittaa kahvin, miksi benjihyppy on parempi kuin laskuvarjohyppy ja mikä lapsuuden unelma kutkuttaa edelleen? Luvassa on naurua, koiria ja ripaus possufarmihaaveita, joten valmistaudu viihtymään tämän ilopillerin tarinoiden parissa! Mennäänpä suoraan asiaan ja laitetaan tämä suklaafani piinapenkkiin vastaamaan meidän kysymyksiin!
Kaksi vaihtoehtoa, yksi valinta – ja perustelu perään. Näissä ei etsitä oikeita vastauksia vaan hetken fiilistä.
- Suklaa vai kahvi?
Oon ollut suklaakaupassa töissä 14-vuotiaasta asti ja rakastan suklaata! En myöskään juo kahvia, oon päättänyt et alan juomaan vasta 40-vuotiaana niin saan boostia työelämään. 😀
- Benji- vai laskuvarjohyppy?
Kumpikaan ei kuulosta miellyttävältä, mutta benji on nopeammin ohi.
- Aamu vai ilta?
En ole tunnettu aamuihminen haha!
- Kissa, koira vai joku muu?
Koirat aina! Oon se creepy joka tervehtii kaikki koirat.
- Pellehypyt vai vesijuoksu?
Kumpikaan ei innosta, valitsen uimarenkaassa lillumisen drinkki kourassa.
Sitten mennään syvemmälle – tarinoihin, hetkiin ja muistoihin, jotka eivät välttämättä näy ulospäin mutta tekevät ihmisestä juuri sen, kuka hän on.
- Mitä muistoa et vaihtaisi mistään hinnasta pois?
Järjestimme eeppiset hääbileet Koh Samuilla yksityisresortilla, ilta päätyi uima-altaaseen hääpuvussa.
- Mikä on sinun paras muistusi ala- ja yläasteelta?
Ala-asteella olin todellinen ponityttö, eli varmasti kaikki hetket, kun olen kirmannut pellonreunaa shetlanninponin selässä keikkuen. Ylä-asteelta mieleen muistuu kunnon käsityövimma, etenkin suklaakarkeista tehdyt korvikset oli kovaa huutoa, kunnes ne kesäpäivänä suli mun päähän.
- Jos voisit pitää podcastin kenen tahansa henkilön kanssa koko maailmasta tai maailman historiasta, kenet ottaisit mukaan ja miksi?
En tiedä miksi, mutta Jeesus tuli ekana mieleen.
- Jos saisit kirjoittaa kirjeen 16-vuotiaalle itsellesi, mitä sanoisit?
Ota riskejä ja pidä pääsi. Käytä vaaleampaa meikkivoidetta.
- Jos saisit viettää päivän jossain menneisyyden hetkessä, minne menisit?
Karmiva ajatus, pysyn nykypäivässä mielummin.
- Mikä on sellainen päätös, jota et vieläkään täysin ymmärrä tehneesi?
Kaikki me tehdään kokoajan tiedostomattomia päätöksiä ja päättämättä jättäminenkin on päätös. Olen tunnettu kyvystäni tehdä vaikeitakin päätöksiä, joten ehkä tämä voisi olla joku positiivinen. Ehkä alitajuntaisesti olen tehnyt päätöksen tavoitella unelmiani, vaikken aina edes aina hahmota, mitä ne unelmat on.
- Jos saisit valita yhden taidon, joka sinulla olisi ollut syntymästä asti, mikä se olisi?
Teleporttaaminen, vihaan siirtymistä ja autolla ajoa.
- Mitä kuuluu täydelliseen päivääsi?
Naurua, ystäviä, koira, aurinko ja hemmetin hyvää ruokaa, näillä ei voi mennä pieleen.
- Mikä on sellainen lapsuuden unelma, joka edelleen kutkuttaa sinua?
Possufarmi. Vannon, että kun vähän rauhoitun, hankin pari possua. Tsekkailin jo sikalan säännöksiä, pitää hankkia hiukan isompi tontti Stadista.
- Jos saisit päättää, millaisena sinut muistetaan sadan vuoden päästä, mitä toivoisit?
Toivoisin, että mut muistetaan hulvattomuudesta ja energiasta.
Huh, mikä hulvaton suklaa- ja koirafanin piinapenkki, eikö ollutkin hauskaa kuulla näitä tarinoita? Katsotaanpa, mitä kaikkea tästä ilopillerin matkasta jäi käteen!
Tämä Verbal piinapenkki oli kuin iloinen suklaabileiden ja koirien täyttämä päivä, kiitos kun olit mukana! Suklaafanin tarinat Koh Samuin hääbileistä, sulaneista suklaakorviksista ja possufarmihaaveista muistuttivat, että elämä on parhaimmillaan täynnä naurua, ystäviä ja ripaus hulluutta. Mikä oli sinun suosikkimuistosi näistä kertomuksista? Jaa fiiliksesi kommenteissa ja pysy kuulolla, sillä Verbal piinapenkki palaa pian uusien vieraiden ja tarinoiden kera!
