Verbalin piinapenkissä kysytään juuri niitä kysymyksiä, joita muualla ei. Täällä ei jäädä pinnalle vaan kaivetaan esiin sattumat, mokat ja pienet hetket, joista elämä lopulta rakentuu.
Tällä kertaa penkkiin istahti Johannes Karjula. Kyllä, se sama Johannes, joka normaalisti puhuu asiakaskokemuksesta, datasta ja siitä, miten asiakkaat saadaan palaamaan ja suosittelemaan.
Mukaan mahtuu homekoulun yllättävä ilo, väärinymmärretty jälki-istunto, Kolumbuksen kanssa käytäviä kuvitteellisia keskusteluja ja nauruja, jotka palaavat mieleen vuosienkin jälkeen. Välillä ollaan takapihan aamupalalla, välillä pihatöissä, joskus myöhäisillä iltakävelyillä puolison kanssa.
Ja kaiken ytimessä oivallus: mokata kannattaa, kunhan tekee sen nopeasti ja paljon.
Kaksi vaihtoehtoa, yksi valinta ja perustelu perään. Näissä ei etsitä oikeita vastauksia vaan hetken fiilistä.
Suklaa vai kahvi?
Mielellään molemmat ja yhtä aikaa. Mutta jos vain toinen, niin kahvi. Koska tarjoaa keskitttymistä pidempään kuin suklaa.
Benji- vai laskuvarjohyppy?
Benji. Tuttu laji jo niin turvallinen. Laskuvarjohommiin pitäisi löytää aikaa kouluttautua.
Aamu vai ilta?
Jos nukkumisesta kyse niin aamu. Jos tekemisestä kyse niin ilta.
Kissa, koira vai joku muu?
Ehdottomasti koira. Lenkkiseuraa ja enemmän yhteistä tekemistä mahdollistaa. Lisäksi olen kissoille allerginen.
Pellehypyt vai vesijuoksu?
Vesijuoksu. Paikallisessa uimahallissa eläkeläisten kanssa ja heidän elämänviisauksia kuunnellen. Teloisin itseni pellehypyissä.
Sitten mennään syvemmälle, tarinoihin, hetkiin ja muistoihin, jotka eivät välttämättä näy ulospäin mutta tekevät ihmisestä juuri sen, kuka hän on.
Mikä on pahin moka, jonka olet tehnyt työelämässä ja mitä siitä opit?
Ei ole pahinta, on tuhansia pieniä. Niistä yhdessä olen oppinut, että kuuluu mokata ja mahdollisimman paljon ja nopeasti.
Mitä muistoa et vaihtaisi mistään hinnasta pois?
Lasten syntymiä ja heidän kanssaan vietettyjä hetkiä.
Mikä on sinun paras muistosi ala- ja yläasteelta?
Ala-asteelta parhaat muistot liittyy sen loppupuolelle kun siirryttiin väistökoulurakennukseen homeremontin vuoksi ja väistörakennus sijaitsi yhtäkkiä ihan kodin vieressä. Koulumatka lyheni pariin minuuttiin ja sai nukkua ihan äärirajoille. Yläasteella hienointa oli kun sain omalle luokalle toivottuani kavereita muista kouluista, ja oli hienoa kun yhtäkkiä sai olla samalla luokalla parhaiden kavereiden kanssa.
Jos voisit pitää podcastin kenen tahansa henkilön kanssa koko maailmasta tai maailman historiasta, kenet ottaisit mukaan ja miksi?
Kristoffer Kolumbus. Kuulemma mielenkiintoinen kaveri, ja täytyy varmasti ollakin noilla näytöillä. Olisi vaan siistiä istua hänen kanssaan, kysellä ja kuunnella hänen tarinoitaan maailmanmatkoilta ja oppia hänen asenteestaan.
Mikä on sellainen hetki, jolloin tunsit itsesi täysin väärinymmärretyksi?
Lapsena jouduin jälki-istuntoon kun kaveri potkaisi jalkapallolla luokan ikkunan rikki. Satuin olemaan vieressä, mutta en osallistumaan asiaan millään tavalla.
Jos saisit kirjoittaa kirjeen 16-vuotiaalle itsellesi, mitä sanoisit?
Kaikki menee hyvin, niinkuin tiedät.
Mikä on oudoin neuvo, jota olet koskaan saanut, ja noudatitko sitä?
Joskus jotkut ovat sanoneet, että ihmisiin ei voi luottaa ja liike-elämässä pitää olla varuillaan. Ei kannata noudattaa. Tietysti seassa on monenlaisia tekijöitä, mutta 99% voit luottaa.
Jos saisit viettää päivän jossain menneisyyden hetkessä, minne menisit?
Varmaan lapsuuden kotiin jossa olen syntynyt ja ensimmäiset 4 vuotta elänyt. Minulla on hyvä muisti ja luulen muistavani paljon asioita sieltä kodista. Olisi kiva käydä pyörimässä, että muistanko mitään oikein.
Mikä on sellainen päätös, jota et vieläkään täysin ymmärrä tehneesi?
Ei tule kyllä yhtään mitään mieleen. Olisi kiva kuulla esimerkkejä millaisia muilla ihmisillä tästä on?
Jos saisit valita yhden taidon, joka sinulla olisi ollut syntymästä asti, mikä se olisi?
Tarkoitus varmaan, että taito joka on nykyään, mutta ei ollut vielä nuorempana. Ehkä se olisi ymmärrys ajatella kuinka suuri ja mahdollinen koko maapallo oikeasti on, ja miten saavutettavissa monet asiat oikeasti ovat.
Kuka supersankari olisit ja miksi juuri hän?
Lucky Luke. Itsenäinen seikkailija, ei stressaile turhasta. Keskittyy olennaiseen.
Mitä kuuluu täydelliseen päivääsi?
Nukkuminen vähän pidempään ilman pakollista aamuherätystä ja välitöntä lähtemistä. Rauhallinen pitkä aamupala takapihalla terassilla perheen kanssa. Sitten koko päivä ulkona olemista ja harrastamista lasten kanssa. Pihatöitä ja puurtamista porukalla. Grillissä ruokaa ja saunomiset ja uimiset illan päälle. Ja myöhään valvomista puolison kanssa koska aamulla ei tarvitse aikaisin nousta seuraavakaan päivänä.
Mikä on sellainen paikka, johon palaat aina mielessäsi, kun kaipaat rauhaa?
Ei ole muodostunut paikkaa mitä miettisi. Jos tarvetta palautua rauhoittumalla, niin kuuntelen kävellessä kirjaa, musiikkia tai luen fyysistä lehteä tai kirjaa.
Onko sinulla muistoa, joka saa sinut aina hyvälle tuulelle tai jopa nauramaan?
Paljonkin. Nauran monesti itsekseni vanhoille muistoille ja jutuille. Yrittäjäkavereiden kanssa on sattunut ja tapahtunut monenlaista, jotka saa minut hyvälle mielelle jälkeenpäin niitä muistellen.
Jos saisit kysyä yhden kysymyksen keneltä tahansa maailmassa, kuka vastaisi ja mitä kysyisit?
Tässä pitäisi olla vielä lisäehto, että kyseisen henkilön olisi kerrottava totuus. Tulisi mielenkiintoisempi. Kysyisin parilta maailman vaikutusvaltaisimmalta johtajalta, että mitä he oikeasti aikovat tehdä ja mihin he uskovat kykenevänsä.
Mikä on sellainen lapsuuden unelma, joka edelleen kutkuttaa sinua?
Ei ole mitään. Lapsena haaveilin, että saan tehdä ja kokeilla uusia asioita, jatkuvasti. Ja sitä olen saanut tehdä töissä ja kotona, eli elää unelmaani.
Jos saisit päättää, millaisena sinut muistetaan sadan vuoden päästä, mitä toivoisit?
Elämään tyytyväisenä, läheisiinsä luottavana ja heitä rohkaisevana isänä, isovanhempana ja esi-isänä. Jonka esimerkkiä muistellaan suvussa.
Mikä tästä kaikesta jää mieleen?
Johannes Karjulan elämä ei nojaa suuriin käänteisiin, vaan pienten hetkien viisauteen. Hän muistuttaa, että virheet eivät ole esteitä vaan polttoainetta, että nauru löytyy usein juuri niistä kommelluksista, joista ei silloin tiennyt tulevan tarinaa.
Lopulta kyse on kyvystä nähdä arjessa mahdollisuus. Oli se sitten homekoulun lyhentämä koulumatka, takapihan rauhallinen aamupala perheen kanssa, lasten kanssa vietetyt pihatalkoot tai ex tempore -naurut, jotka palaavat vielä vuosienkin päästä. Jokaisessa hetkessä on jotain, mikä kasvattaa ja kannattelee, kun sen osaa pysähtyä huomaamaan.
Ehkä juuri siksi tässä piinapenkissä ei ole oikeita tai vääriä vastauksia. On vain tarinoita, jotka jäävät elämään.
TL;DR
Johannes Karjula. Sarjayrittäjä, puhuja ja datan asiantuntija, jonka piinapenkissä mennään mittareita syvemmälle.
Valitsi kahvin suklaan edelle, benjin ennen laskuvarjoa ja vesijuoksun pellehyppyjen sijaan. Mokista on kertynyt tuhansia, ja se on juuri oikein: mitä enemmän ja nopeammin mokaa, sitä enemmän oppii.
Muistoista nousevat lasten syntymät, homekoulun lyhyt koulumatka ja ex tempore -naurut yrittäjäkavereiden kanssa. Podcast-vieraaksi valikoituisi Kristoffer Kolumbus, ja supersankariksi sopii Lucky Luke: itsenäinen, rento, eikä stressaa turhasta.
Täydellinen päivä rakentuu perheen, pitkän aamupalan, pihatöiden ja myöhäisten iltojen ympärille. Ja lopulta tärkeintä on jättää esimerkki, jota oman suvun lapset ja lapsenlapset voivat muistella hymyillen.
