Tervetuloa Verbalin piinapenkkiin, paikkaan jossa ei kysellä geneerisiä kysymyksiä eikä odoteta ympäripyöreitä vastauksia.
Tällä kertaa penkkiin istahti mies, jonka elämä on kuin rock-lyriikka: rytmikäs, yllättävä ja täynnä rehellisiä riffejä. Mato Valtonen ei tarvitse esittelyjä, mutta me annetaan silti: hän on elänyt keskellä Leningrad Cowboysien karnevaalia, ollut mukana historian käännekohdissa Tallinnassa ja jättänyt jälkensä niin kulttuuriin kuin yrittäjyyteen – hyvällä tavalla, vaikka välillä on tullut vähän runtua selälle ja tilitoimistojen neuvoista.
Tässä haastattelussa ei kysellä lempivärejä tai harrastuksia, vaan sukelletaan suoraan syvään päähän: mikä on ollut se hetki, jota ei vaihtaisi pois mistään hinnasta, keneltä Mato haluaisi kuulla totuuden ja mikä on se asia, jota hän ei edelleenkään ymmärrä tehneensä. Luvassa on huumoria, elämänviisautta ja muutama äkkikäännös. Tervetuloa mukaan.
Kaksi vaihtoehtoa, yksi valinta – ja perustelu perään. Näissä ei etsitä oikeita vastauksia vaan hetken fiilistä.
- Suklaa vai kahvi?
Menee kahvin puolelle. Ilman suklaatakin pystyisi elämään, vaikka se vaikeata olisikin. Kahvia en kuitenkaan juo kuin sen kaksi kuppia aamuisin. Jos juon puolenpäivän jälkeen pisarankin, niin seuraavana yönä ei uni tule silmään. - Benji- vai laskuvarjohyppy?
Laskuvarjo. Moottorikelkalla liian korkean hyppyrin jälkeen selkäni leikattiin 1995. Tämän jälkeen benjihyppy on kuulunut kiellettyjen harrastusten pariin. Laskuvarjolla olen kerran tullut tandemina alas, hieno kokemus. - Aamu vai ilta?
Aamu. Olen aamuisin parhaimmillani, kaikki toimii ja asiat ovat kristallinkirkkaita. Myöhemmin iltapäivästä se sitten lässähtääkin. - Kissa, koira vai joku muu?
Koira. Meillä oli koira 15 vuotta. Kuoltuaan emme hankkineet uutta, mutta hoitokoiria meillä aina silloin tällöin on. Kuten myös naapuritallin hevosia laiduntamassa pikku pellollamme. - Pellehypyt vai vesijuoksu?
Vesijuoksu. Nuorempana pellehypyt kuuluivat kuvioon, mutta selkäleikkaus kuntoutettiin aikanaan vesijuoksulla.
Sitten mennään syvemmälle – tarinoihin, hetkiin ja muistoihin, jotka eivät välttämättä näy ulospäin mutta tekevät ihmisestä juuri sen, kuka hän on.
- Mikä on pahin moka, jonka olet tehnyt työelämässä – ja mitä siitä opit?
Helposti innostuminen on aiheuttanut pahimmat mokat, mutta myös parhaimmat onnistumiset. Onhan niitä useampiakin projekteja joihin ei olisi kannattanut lähteä. Mutta toisaalta… kaikestahan me opimme jotakin. Paskoista reissuistakin. Ainakin sen, ettei samaa virhettä kannata tehdä viittä kertaa useammin. - Mitä muistoa et vaihtaisi mistään hinnasta pois?
Perheasioissa montakin sellaista, mutta niiden ulkopuolelta listaisin kolme. 1. Rocksummer -festivaali Tallinnassa 1989, josta Virossa kytenyt laulava vallankumous leimahti liekkeihinsä. Suomalaisilla artisteilla oli iso rooli tämän historian toteutumisessa. 2. Leningrad Cowboysien ja Puna-Armeijan kuoron yhteisesiintyminen Senaatintorilla 1993. 3. Saman porukan esiintyminen New Yorkissa MTV Video Music Awardseissa 1994. Esiinnyimme Rolling Stonesin ja Bruce Springsteenin välissä. - Mikä on sinun paras muistosi ala- ja yläasteelta?
Minun kouluaikanani Rock and Roll otti paikkansa Suomen nuorison keskuudessa. Pääsin kyytiin tähän maailman nuorison suureen vallankumoukseen, jossa saimme äänemme, ideamme ja luovuutemme kuuluville. Opiskelu jäi kakkoseksi, rokki vei mukanaan. - Jos voisit pitää podcastin kenen tahansa henkilön kanssa koko maailmasta tai maailman historiasta, kenet ottaisit mukaan ja miksi?
Jeesus. Olisi kiva keskustella, että miten ne jutut niinku oikeasti meni? Ja tuliko maailmasta sellainen kuin väitetyn faijansa kanssa toivoi? - Mikä on sellainen hetki, jolloin tunsit itsesi täysin väärinymmärretyksi?
90 -luvun puolivälissä Leningrad Cowboys esiintyi Lontoossa Marquee -clubilla. Päivällä menin radiohaastatteluun ja tämä haastattelija puhui sellaista tosi syvää slangia, etten tajunnut ensimmäistäkään sanaa. Ei ollut aavistustakaan mitä kysyttiin tai mistä puhuttiin. Kunhan sönkötin jotakin ja yritin ottaa tilannetta haltuun. - Jos saisit kirjoittaa kirjeen 16-vuotiaalle itsellesi, mitä sanoisit?
Koitappa ottaa yrityksen pyörittämisen perusasiat haltuun. Olisi säästynyt monelta harmilta. - Mikä on oudoin neuvo, jota olet koskaan saanut, ja noudatitko sitä?
Liittyy edelliseen vastaukseen: Tilitoimiston henkilö keksi 1970 luvun lopulla ”ratkaisun” millä selviäisimme lainoista omasta yhtiöstä. Mistään mitään ymmärtämätöminä noudatimme sitä. Maksoin oppirahoja tästä toistakymmentä vuotta. Siis lähes kaiken mitä tienasin. - Jos saisit viettää päivän jossain menneisyyden hetkessä, minne menisit?
Saattaisi olla sen 16,3 kiloisen lohen väsyttäminen Lainionjoella kymmenkunta vuotta sitten. - Mikä on sellainen päätös, jota et vieläkään täysin ymmärrä tehneesi?
1963 mallisen Chevrolet Corveten myyminen 1990 -luvun alkupuolella. Harvinainen split-window -malli. - Jos saisit valita yhden taidon, joka sinulla olisi ollut syntymästä asti, mikä se olisi?
Fluent english - Kuka supersankari olisit ja miksi juuri hän?
Mustanaamio. Kun Mustanaamio kysyy, silloin vastataan. Kun Mustanaamio liikkuu, on salamakin hidas kuin etana. - Mitä kuuluu täydelliseen päivääsi?
Oikein vauhdikkaissa elämänjaksoissa vuosituhannen vaihteen molemmin puolin pidin täydellisenä päivänä sellaista, että heräät aamulla ja menet illalla nukkumaan samassa paikassa niin, että auto ei ole liikahtanut päivän aikana kertaakaan. Tämä taitaa edelleenkin olla se minun täydellinen päivä. - Mikä on sellainen paikka, johon palaat aina mielessäsi, kun kaipaat rauhaa?
Koti edustaa minulle tätä. Toinen paikka jossa sieluni lepää on Pyhätunturi. Löydän sieltä niitä kummallisia tuntemuksia. - Onko sinulla muistoa, joka saa sinut aina hyvälle tuulelle tai jopa nauramaan?
Onneksi niitä on, ihan tyydyttävässä määrinkin. Jokin aika sitten skannasin noin 600 vanhaa valokuvaa lapsistani, jotta heillä olisi ne kaikki tallessa. Koin tämän ehkä merkityksellisimmäksi työksi mitä olen koskaan tehnyt, eikä mennyt kuin pari viikkoa niiden parissa. Jokainen kuva sai minut hyvälle tuulelle. - Jos saisit kysyä yhden kysymyksen keneltä tahansa maailmassa, kuka vastaisi ja mitä kysyisit?
Tämänhetkisessä maailmantilanteessa olisi kysyttävää useammaltakin seinähullulta valtion päämieheltä, että miksi vitussa? Tuskin heiltä tälläkään kertaa mitään rationaalista tai totuutta edes hipaisevaa vastausta irtoaisi. - Mikä on sellainen lapsuuden unelma, joka edelleen kutkuttaa sinua?
Kun itse olin lapsi, niin siihen aikaan ei oikeastaan kukaan ollut käynyt ulkomailla. Minua kiinnosti päästä kokemaan erilaisia paikkoja, tapoja ja kulttuureja. Olen päässytkin sittemmin matkustelemaan jokapuolelle maapalloa, mutta edelleen tämä polte on päällä. - Jos saisit päättää, millaisena sinut muistetaan sadan vuoden päästä, mitä toivoisit?
Hyvänä jätkänä.
No huh huh, mikä matka – ja kuinka monta tarinaa yhden miehen matkaan voikaan mahtua. Kiitos vastauksistasi Mato Valtonen!
Maton vastaukset naurattivat, koskettivat ja pistivät hetkittäin myös hiljaiseksi. Hänen rehellinen suhtautumisensa mokailuun, elämän kulkuun ja siihen, mikä oikeasti merkitsee, on jotain sellaista, mitä me kaikki voitaisiin oppia vähän lisää.
Mato muistutti, että tärkeimmät hetket eivät aina ole lavalla tai valokeilassa – ne löytyvät lohijoelta, valokuvakansion ääreltä tai yksinkertaisesta aamusta, jolloin kaikki vaan tuntuu kirkkaalta. Täydellinen päivä ei tarvitse spektaakkeleita. Välillä riittää, että auto pysyy parkissa ja mieli kulkee rauhassa.
Verbalin piinapenkki palaa pian taas – uusin kasvoin ja uusilla kysymyksillä, mutta samoilla arvoilla: hyvä tarina, rehellinen ääni ja pieni pilke silmäkulmassa.
Verbal piinapenkki palaa pian uusien tarinoiden kera!
TL;DR – Mato Valtonen, elämää rock’n’rollin, virheiden ja suurten muistojen rytmissä.
Mato valitsee aamun illan sijaan, kahvin suklaan edelle ja laskuvarjon benjin tilalle – osin selkäleikkauksen takia, osin siksi, että elämä on opettanut valitsemaan viisaasti.
Hän on elänyt mukana historian käännekohdissa: ollut mukana Tallinnan Rocksummerissa 1989, jolloin laulava vallankumous roihahti liekkeihin, ja noussut lavalle Senaatintorilla yhdessä Leningrad Cowboysien ja Puna-armeijan kuoron kanssa. Hän on esiintynyt MTV Music Awardseissa samassa show’ssa kuin Rolling Stones ja Bruce Springsteen – eikä silti vaihtaisi pois sitä hetkeä, kun 16,3-kiloinen lohi tarttui Lainionjoella koukkuun.
Pahin moka työelämässä? Lähteä liian nopeasti mukaan asioihin – mutta toisaalta, juuri siitä syntyivät myös parhaat seikkailut. Outoja neuvoja? Kyllä: tilitoimiston ehdotus 70-luvulta, jonka jälkilaskuja Mato maksoi vielä vuosia myöhemmin. Silti – ”kaikestahan me opimme jotain, paskoistakin reissuista.”
Maton täydellinen päivä ei vaadi estradeja tai yleisöä. Se on päivä, jolloin auto pysyy paikallaan, mieli saa hengittää ja elämä tapahtuu omalla painollaan. Rauhaa hän löytää Pyhätunturilta ja kotipihalta, jossa joskus laiduntaa hevonen ja joskus hoitokoira.
Mato ei hae sankariviittaa eikä supervoimia – ellei Mustanaamiota lasketa. Hän toivoo, että sadan vuoden päästä joku sanoo: “se oli muuten hyvä jätkä.”
