Verbalin piinapenkki ei ole haastattelu. Se on läpileikkaus. Ihmiseen, ei pelkästään siihen rooliin, jossa hänet yleensä nähdään. Täällä ei kysellä lempivärejä tai harrastuksia, vaan kaivetaan esiin hetkiä, joissa elämä on opettanut, yllättänyt tai naurattanut. Rehellisesti, ilman kiillotusta.
Tällä kertaa penkkiin istahti Mikael Hugg. Hän on luova yrittäjä, puhuja ja pian myös isä. Aamuihminen, joka juo kahvinsa mustana mutta kofeiinittomana. Entinen mopopoika, joka muistaa vieläkin sen yön, kun kaksitahtibensa tuoksui meri-ilmassa ja vapaus tuntui konkreettiselta. Ja mies, joka tietää mitä tapahtuu, kun kiire syrjäyttää järjen. Hän on tehnyt sen virheen ja maksanut siitä satojatuhansia.
Mikaelin piinapenkki ei ole tasainen tie vaan mutkikas maisemareitti. Vastauksissa seikkaillaan hymypatsaan kautta Jope Ruonansuun joululevylle, mopon selästä unelmakotiin palmun alle ja sieltä suoraan podcastiin, jossa vieraslistalla on Jeesus tai maailman ensimmäinen ihminen. Vakavia oivalluksia, kevyitä nauruja ja yksi varsin todennäköinen ADHD-diagnoosi.
Tässä blogissa ei tarjota valmiita vastauksia vaan näkymä siihen, millainen tyyppi löytyy lavan ja LinkedIn-profiilin takaa. Mikael Hugg näyttää sen meille mielellään. Tai ainakin sen osan, jonka pystyy selittämään ilman kryptoniittia.
Valitse toinen ja kerro miksi:
- Suklaa vai kahvi?
Kahvi, mutta kofeiinittomana ja MUSTANA. Suklaa on tietty aina hyvää, mutta kahvin maku aamulla on sellainen, mikä polkaisee päivän käyntiin.
- Benji- vai laskuvarjohyppy?
Benjin oon jo tehnyt, joten valitsen tähän laskuvarjohypyn, koska sitä en ole vielä tehnyt ja se on omalla bucket listilla. Oli myös hetki elämässä, jolloin meinasin käydä laskuvarjohyppykurssin, jotta saisin lisenssin hyppiä kun itsestä tuntuu, mutta se jäi muiden hommien jalkoihin ja odottaa nyt parempaa aikaa.
- Aamu vai ilta?
Aamu. Aamuaurinko ja kesäisin aamukaste ja eläinkunnan heräämisen äänet on jotain, mikä antaa toivoa ja täyttää rinnan toivolla. Tykkään itse herätä todella aikaisin, koska silloin mun luovuus on parhaimmillaan.
- Kissa, koira vai joku muu?
Koira, ja erityisesti musta lyhytkarvainen mäyräkoira. Sellainen löytyy tuosta vierestä kerälle kääriytyneenä.
- Pellehypyt vai vesijuoksu?
Pellehypyt, koska oon enemmän pelle kuin juoksija 😀
Sitten mennään syvemmälle – tarinoihin, hetkiin ja muistoihin, jotka eivät välttämättä näy ulospäin mutta tekevät ihmisestä juuri sen, kuka hän on.
- Mikä on pahin moka, jonka olet tehnyt työelämässä – ja mitä siitä opit?
Mulla ei ole ollut yhtä isoa, pahaa mokaa, mutta sen sijaan pienten mokien sarja, josta rakentui valtavan suuri ongelma ja muutamien satojen tuhansien eurojen henkilökohtainen menetys. Opin tuosta mokien sarjasta sen, että rahoitusta etsiessä ei kannata pitää kiirettä.
Jos sulla on kiire sijoittajien tms. hankinnassa, virhe on jo tapahtunut (eli olet lähtenyt liian myöhään etsimään rahoitusta tai olet haukkaamassa liian suuren palan). Kiire johtaa epätoivoisiin päätöksiin, esim. hyväksyt mukaan sellaisetkin sijoittajat ja rahoittajat, joiden ehdot ovat aivan kamalat ja jotka saattavat pahimmillaan estää tulevat rahoituskierrokset ja tehdä yrityksestäsi jatkosijoituskelvottoman.
Kiireessä tulee tehtyä muutenkin päätöksiä, jotka pakottaa sut joustamaan arvoistasi. Tämän kokemussarjan jälkeen olen tehnyt päätöksen, etten enää tee kiireessä mitään. Olen myös todennut, että kiire on itse luotu ongelma, ei ulkopuolelta tullut tila. Joillakin on aina kiire ja joillakin ei ole koskaan kiire. Se on ihan meistä itsestä kiinni. - Mitä muistoa et vaihtaisi mistään hinnasta pois?
En vaihtaisi yhtään muistoa pois. Olen sillä tavalla omistushaluinen 😀
- Mikä on sinun paras muistosi ala- ja yläasteelta?
Ala-asteella sain hymypoikapatsaan. Se oli todella upea kokemus, koska se oli tunnustus epävarmalle pienelle pojalle siitä, että olen tykätty tyyppi.
Yläasteella paras muisto liittyy hetkeen, kun sain mopon ja mopokavereiden kanssa kaahailtiin loppukesäisenä yönä pitkin Haukilahden katuja. Se oli sellainen vapauden kokemus, jota en ollut koskaan aiemmin kokenut. Muistan kun ajoin valkoisen puusillan yli, meri ja kaksitahtibensa tuoksui ja mun Yamaha Aeroxin oranssi mittaristo hehkui katseeni alakulmassa. Kaverini takavalot loisti punaisena ja hetken aikaa olo oli kuin olisin taivaassa.
- Jos voisit pitää podcastin kenen tahansa henkilön kanssa koko maailmasta tai maailman historiasta, kenet ottaisit mukaan ja miksi?
Vaikken ole uskonnollinen, niin Jeesus ois varmaan sellainen, jonka jaksosta sais aika hyvät klikit ja viewsit. Siinä vois samalla tarkistaa parit faktat, koska tuntuu että jokaisella uskonlahkolla on hieman oma näkemyksensä niistä ajoista.
Ja jos en saisi Jeesusta vieraaksi, niin sitten toivottaisin tervetulleeksi maailman ensimmäisen ihmisen. Koska ihan pakosti maailman historiassa on aika, jolloin joku on ollut ensimmäinen. Olis aika hauska tietää milloin se tapas toisen ihmisen (tai ihmiset) ja mitä ne sano ihan ensimmäiseksi toisilleen. Siitä sais varmaan kans aika hyvin suoriutuvan jakson. - Mikä on sellainen hetki, jolloin tunsit itsesi täysin väärinymmärretyksi?
Olin 18-vuotias ja pankissa töissä, kun pari kolleegaani tuli kysymään jos haluaisin lähteä heidän kanssaan ulos viihteelle. Luulin vastanneeni niille humoristisesti että mennään vaan, mutta molempien osapuolien kielimuurin takia ne ymmärsivät ihan selvästi mun vastauksen väärin ja luulivat, etten todellakaan halua lähteä heidän kanssaan ulos. Sitten he lähtivät ja mä jäin jotenkin sellaiseen lukkotilaan, etten tiennyt mitä tapahtui. Vielä tänä päivänäkään en tiedä mitä he ymmärsivät mun vastauksesta ja se vaivaa mua vieläkin aina välillä.
- Jos saisit kirjoittaa kirjeen 16-vuotiaalle itsellesi, mitä sanoisit?
Sanoisin, että olen oikeasti ihan hyvä ja fiksu tyyppi. Sanoisin myös, että kun tulee vuosi 2010, niin OSTA BITCOINIA KAIKELLA RAHALLA MINKÄ VAAN SAAT KÄTEESI JA ÄLÄ TALLETA NIITÄ Mt Gox -pörssiin, koska se tullaan hakkeroimaan. Ja myös että mene ADHD-tutkimuksiin, koska ADHD-lääkkeet olis helpottanut paljon opiskelua ja ekojen firmojen kasvattamista.
- Mikä on oudoin neuvo, jota olet koskaan saanut, ja noudatitko sitä?
En tiedä onko oudoin, mutta todella hyvä se on. Oikeastaan niitä on kaksi. Ensimmäinen on, että lopeta silloin kun alkaa sujumaan. Tämä auttaa motivaation ylläpitämisessä ja kasvattaa nälkää jatkaa projektia seuraavana päivänä.
Toinen neuvo on, että älä kuuntele niiden mielipiteitä, joilta et kysyisi neuvoa. Toisin sanoen: miksi annat jonkun sellaisen henkilön kritiikin vaivata, jolta et muutenkaan kysyisi neuvoja. Koitan nykyään noudattaa näitä molempia neuvoja. - Jos saisit viettää päivän jossain menneisyyden hetkessä, minne menisit?
Jos voidaan olettaa, että olisin myös turvassa eli esimerkiksi näkymätön, niin päivää kahta ennen kuin asteroidi osui ja tuhosi dinosaurukset. Olisi todella siistiä nähdä, millaisia ne oikeasti olivat ja että pystyikö asteroidin näkemään ennen sen osumista maahan.
Toinen voisi olla hetki, kun Armstrong astui kuun pinnalle. Olisin siis mukana siinä avaruusaluksessa. Näkisin kuun ja myös maapallon.
- Mikä on sellainen päätös, jota et vieläkään täysin ymmärrä tehneesi?
- Minusta on tulossa isä lokakuussa. Se ei tietenkään varsinaisesti ole päätös, mutta sen tuoma muutos alkaa pikkuhiljaa valjeta. Samalla tiedän kuinka vähän tiedän kaikesta siitä mitä tuleman pitää.
- Jos saisit valita yhden taidon, joka sinulla olisi ollut syntymästä asti, mikä se olisi?
Taito oppia ja omaksua nopeasti, jotta olisi helpompaa nähdä piilevät mahdollisuudet ja tarttua niihin.
- Kuka supersankari olisit ja miksi juuri hän?
Supermies. Saa lentää, on voimaa ja ulkonäköä ja mikään ei voi tappaa (paitsi kryptoniitti, mutta sitä ei olekaan tällä planetaalla).
- Mitä kuuluu täydelliseen päivääsi?
Aamulla lentokentälle ja lento puhekeikalle. Sieltä lento tai studiolle podcast-kuvauksiin. Sen jälkeen innostava tiimipalaveri firman asioista ja lopuksi kotiin perheen pariin, jossa olisi aikaa rauhoittua ja luoda jotain uutta – esim. taidetta tai hyvää ruokaa.
- Mikä on sellainen paikka, johon palaat aina mielessäsi, kun kaipaat rauhaa?
Olen suunnitellut päässäni unelmakodin tropiikkiin, jonka jonain päivänä toteutan. Vaikkei se ole vielä todellinen, se on mulle ollut päässäni todellinen jo vuosia.
- Onko sinulla muistoa, joka saa sinut aina hyvälle tuulelle tai jopa nauramaan?
Meillä on vaimon kanssa samanlainen huumorintaju, joten monet pienet hauskat hetket, joiden aikana on muodostunut sisäiset vitsit jomman kumman mokailuista. Meillä on myös yhteinen suosikkijoulualbumi, joka on Jope Ruonansuun Naurettavaa Joulua. Joka joulu me kuunnellaan sitä albumia ja nauretaan vedet silmissä.
- Jos saisit kysyä yhden kysymyksen keneltä tahansa maailmassa, kuka vastaisi ja mitä kysyisit?
Viittaan tuohon mun podcast-vastaukseen.
- Mikä on sellainen lapsuuden unelma, joka edelleen kutkuttaa sinua?
Kotina upea villa, uima-allas, palmuja ja autotalli, jossa olisi Rolls Royce ja Bentley. Kotona rauhallinen ja positiivinen tunnelma ja olo, että on täysin turvassa – sekä fyysisesti että taloudellisesti. Ja kyllä, tästä oon haaveillut ihan oikeasti jo ihan pikkupojasta asti, oikeastaan niin kauan kuin vain jaksan muistaa.
- Jos saisit päättää, millaisena sinut muistetaan sadan vuoden päästä, mitä toivoisit?
Onnellinen menestyjä (taloudellisesti, fyysisesti ja henkisesti), joka toi menestystä ja iloa myös muille.
Mikä tästä kaikesta jää mieleen?
Mikael Hugg ei jää kiinni titteleihin, saavutuksiin tai valmiisiin rooleihin. Hän kulkee mieluummin kohti jotain uutta paikkaa, tunnetta, ajatusta, jossa voi hengittää vapaasti. Välillä se löytyy lavalta, välillä Jope Ruonansuun joululevyltä. Usein sieltä, missä ei ole kiire.
Hän ajattelee nopeasti mutta pysähtyy usein. Kertoo tarinoita, joissa moka ei ole epäonnistuminen vaan juoni. Näkee vapauden mopon mittaristossa, rauhan unelmakodin varjossa ja tulevaisuuden ihmisessä, jota ei vielä tunne – mutta jota kutsutaan omaksi lapseksi.
Ja ehkä juuri siksi tämä piinapenkki ei jää päähän fraasina tai faktana. Se jää fiiliksenä. Että elämä voi olla samaan aikaan vähän sekaisin ja silti ihan just oikein.
TL;DR
Mikael Hugg. Aamuihminen, mopopoika, tuleva isä ja mies, jonka unelmakoti on jo valmis – ainakin päässä.
Valitsi kahvin, mutta kofeiinittomana. Valitsi laskuvarjon, koska benji on jo koettu. Valitsi myös elämän, jossa kiire ei enää määrää tahtia.
Suurin moka oli sarja kiireisiä päätöksiä, jotka maksoivat satojatuhansia euroja. Paras muisto löytyi Haukilahden yössä, mopon mittaristo hehkui ja elämä tuntui rajattomalta.
Podcastiin hän ottaisi Jeesuksen. Tai maailman ensimmäisen ihmisen. Ihan vaan faktantarkistuksen vuoksi.
Jouluisin soi Jope Ruonansuu. Vapauden tunne löytyy vieläkin siitä samasta kuvasta, joka pienenä poikana syntyi: talo, palmu, Bentley ja rauha.
Muistettavaksi hän haluaisi jäädä onnellisena menestyjänä, joka teki myös muille hyvää. Ja juuri siksi tämä kannattaa lukea alusta loppuun.
