Verbalin piinapenkissa kysytään niitä asioita, joita muualla harvoin kysytään. Täällä ei pysytellä pinnalla vaan hypätään suoraan syvään päätyyn. Hetkiin, joissa moka sattui, onnistuminen yllätti ja elämä näytti kasvonsa ilman filtteriä.
Tom Pöysti tietää, että elämä ei ole viivasuora, eikä sen kuulukaan olla. Se kulkee Malmin taivaan kautta Shetlannin pubeihin, isoisän viisauksista Aristoteleen rannoille. Hän on näyttelijä, ajattelija ja tarkkailija, joka tunnustaa välillä tehneensä elämänsä isoimmat valinnat ehkä turhankin helposti, mutta osaa silti pysähtyä oikeissa kohdissa.
Tässä piinapenkissä kuljetaan Kaisa-kissan, savukalan, filosofien ja lasten leikkien kautta hetkiin, joissa elämä on absurdiudessaan kaunista. Ja juuri siksi kannattaa jatkaa lukemista.
Valitse toinen ja kerro miksi:
Suklaa vai kahvi?
Aamukahvi, se hulivili mokkakuppi, on must. Se herättää ja aktivoi aunuksen hommiin ja rentouttaa näin ollen kropan koko päiväksi. Ei paineita. Suklaa on hyvää mutta kiellettyjen listalla.
Benji- vai laskuvarjo?
Laskuvarjo. Ne ekat kaksi sekuntia kun perse irtoaa koneesta ja Malmin kenttä alkoi laajentua jäi ikuisesti mieleen. Parhaita näkemiäni ”leffoja”.
Aamu vai ilta?
Ilta. Alan odottaa vuoteessa aamua ja sen myötä uutta päivää ja elämää.
Kissa, koira vai joku muu?
Kissa. Kaisa kissa eli noin 21-vuotiaaksi, synnytti ainakin 40 poikasta (monet jakojeni juureen sänkyyni) ja auttoi minua yo-kirjoituksissa. Sain lakin kiitos Kaisa kissan.
Pellehypyt vai vesijuoksu?
Veteen hyppääminen ilman kontrollia on suunnaton elämyksellinen järkytys ja elämys (etenkin kun ei tiedä veden lämpöä). Hulluakin.
Sitten mennään syvemmälle tarinoihin, hetkiin ja muistoihin, jotka eivät välttämättä näy ulospäin mutta tekevät ihmisestä juuri sen, kuka hän on.
Mikä on pahin moka, jonka olet tehnyt työelämässä ja mitä siitä opit?
Ensimmäisiä työpaikkoja oli iltapäivälehtien jako jakeluautolla 70-luvun alussa. Heti ekana viikonloppuna sain alleni huonon auton jossa vaihteet eivät löytyneet. Seuraus oli että Espoon marketit saivat iltapäivälehdet todella myöhään (illalla). Kun vihdoin saavuin kotiin työpaikalle koko jakelujengi oli vastassa aploodien kanssa. Vedettiin ehtoolla porukalla perskännit. (kiitos!)
Mitä muistoa et vaihtaisi?
Lasten syntymät ihan omassa luokassa. Myös eka ehtoo pubissa Lerwikissä Shetlannissa oli absurdi ja lämmin. He nauttivat elämästä ja tarinoista oikeesti kutoen ja virkaten. Opin paljon toisista välittämisestä ja tosissaan leikkimisen merkityksestä. Saa olla kivaa!
Mikä on paras muistosi ala- ja yläasteelta?
Niitä on monta. Viihdyin kouluissa suuresti. Paljon kavereita, keskusteluja ja virikkeitä. Ala-asteella erinomainen biologian opettaja joka innosti luonnon tarkkailuun ja lintuharrastukseen (olen värisokea muttei haittaa). Yläasteella vanhempi viisas historian opettaja opetti kyselemällä ja vaatimalla meitä itse ottamaan selvää asioista ja niiden syy-seuraussuhteista. Osaan hänen myötä kehityksen 1800-luvun puolivälistä toisen maailmansodan alkuun erittäin hyvin.
Jos voisit pitää podcastin?
Ottaisin Harrin, Patan ja Madon lisäksi mukaan kaveriksi David Attenboroughin, ja vetäytyisimme saareen höpöttämään asioista. Tarjoaisin savustettua kalaa, uusia perunoita, vihanneksia ja valkoviiniä jota nautittaisiin kalliolla istuskellen ulappaa ja luontoa ihaillen ja ylistäen, ilta-auringossa Suomen kesässä.
Mikä on sellainen hetki kun olit täysin väärinymmärretty?
Moni antamani haastattelu lehtiin uran alkutaipaleella. Luin artikkeleita suurella hämmästyksellä, enkä tuntenut itseäni jutuissa lainkaan.
Kirje 16v Tompalle
”Ystävä, hellitä laukkaa hetkeksi ja pysähdy. Kuuntele välillä muita ja mieti sitten onko sinun pakko vastata mitään. Tämän jälkeen, anna palaa ja sama hurmos päälle. Krematorioon on vielä pitkä matka, joten kohti uusia elämyksiä ja seikkailuja. Miten olisi junamatka Euroopan ympäri?” (tein sen!!)
Mikä on oudoin neuvo, jota olet saanut?
Taisin olla noin 10-vuotias lähestymässä murrosikää. Olin innostunut melkein kaikesta, vilkas ja utelias. Isoisä Erik Ulfsson, (synt. 1898), tykistön eversti ja sodan kauheuksia nähnyt humanisti, oli ja on tärkeimpiä ihmisiä elämäni varrelta. Oltiin nikkaroimassa hänen mökissä jotain, kun hän yhtäkkiä aika painokkaasti sanoo: ”Tom, tyttöjen kanssa pitää sitten olla nätisti.” Vähän hämmästyneenä kuittasin ”joo, totta kai, joo joo”, johon hän: ”Ei kun oikeasti Tom, ilman naisten huolta ja rakkautta me miehet ei olla mitään, he ovat hienoja ihmisiä, muista se.” Kiitos Erik, olit oikeassa.
Jos saisit viettää päivän menneisyyden hetkessä, minne menisit?
Antiikin Kreikkaan, rannalle juttelemaan ajan filosofien kanssa. Jos saisin kokea hetken kun Aristoteles sanoi Platonille: ”Kaveri, sun kannattais Platon oppia että kysymys on vastausta viisaampi.” Merikin hiljeni hetkeksi.
Mikä on sellainen päätös, jota et vieläkään täysin ymmärrä tehneesi?
Päätös näyttelijäksi ryhtyminen. Se oli minulle aivan liian helppo ratkaisu ilman mitään sen suurempaa harkintaa, voin väittää ratkaisun olleen laiskuuden seurausta. Olin ”lahjakas” ekstrovertti ilman ambitioita ammattiin. Kaduin päätöstäni aika monta kertaa.
Jos saisit valita yhden taidon, joka olisi ollut syntymästä asti?
Kitaran (eritoten bassokitaran) soitto taito. Ihailen suuresti muusikkoja yleensä ja heidän taitoa soittaa kimpassa, toisiaan tukien ja sparraten. Ns. ”Kimppakivaa”.
Kuka supersankari olisit ja miksi juuri hän?
Nuuskamuikkunen. Olen monessa mielessä hyvinkin erilainen kuin hän on, levoton ja epätasapainoinen. Ihailen hänen itse ajattelukykyä, kapinaa, kriittisyyttä ja elämisen kulinarismia. Ymmärrän hänen lähtemisen pakon ja tavaran halveksunnan. Kiitos Tove hänestä(kin).
Mitä kuuluu täydelliseen päivääsi?
Hyvin nukuttu yö, teen jotain fyysisesti (esim. luennoin, rakennan, aloitan jotain uutta, takkaan tuli jos on vilu) ja illallinen läheisten kanssa vellovalla keskustelulla ja itse tehdyillä herkuilla. Kun väsyttää, menen vuoteeseen vaikka kesken lauseen.
Mikä on sellainen paikka, johon palaat aina mielessäsi, kun kaipaat rauhaa?
Niemen kärki saaressa kesällä keskellä yötä kun kaikki muut rakkaat nukkuvat ja katson luonaaseen ajatukset entäen.
Onko sinulla muistoa, joka saa sinut aina hyvälle tuulelle tai jopa nauramaan?
Matti Pellonpää. Ihminen alaotsikolla ”ilo, sydän ja tarkoitus”. Voi miten hänen kaltaisiaan tarvittaisiin tänään.
Jos saisit kysyä yhden kysymyksen keneltä tahansa?
Kaikille vallassa oleville. Miksi veitte ihmisiltä ilon ja rakkauden, ja loitte tilalle turvattomuuden, minäkeskeisyyden, piittaamattomuuden ja vastuuttomuuden?
Mikä on sellainen lapsuuden unelma, joka edelleen kutkuttaa sinua?
Kun ventovieraat lapset eri kulttuureista tapaavat ja heille annetaan mahdollisuus viettää aikaa keskenään rannalla, nurmella tai luonnossa alkaa tapahtua. Kielet, ihonväri tai ennakkoluulot eivät ole ongelma, on kivaa. Minne se taito katoaa?
Jos saisit päättää millaisena sinut muistetaan, mitä toivoisit?
Ei tarvitse muistaa, seuratkaa mieluummin ympärillänne touhuavia ja huomatkaa mitä niiltä jää huomaamatta ympäriltään.
Mikä tästä kaikesta jää mieleen?
Tom Pöystin maailma ei ole viivasuora, vaan mutkikas polku täynnä ihmisten tarinoita, kohtaamisia ja pieniä arjen havaintoja. Hän osaa pysähtyä silloin, kun muut kiirehtivät. Hän löytää merkityksiä pubi-illoista, lapsuuden saarilta ja filosofien keskusteluista.
Mokat muuttuvat tarinoiksi, ystävät kulkevat mukana savukalan ääreen ja jokaisessa kohtaamisessa piilee mahdollisuus oppia. Ja ehkä tärkeimpänä: vaikka muistot ovat monenlaisia, hän muistuttaa lopulta katsomaan ympärilleen – näkemään sen, mikä monelta jää huomaamatta.
TL;DR
Tom Pöysti. Näyttelijä, ajattelija ja havainnoija, joka kulkee elämän läpi pysähtyen ja tarkkaillen.
Valitsi aamukahvin mustana, laskuvarjohypyn Malmin yllä ja kissan nimeltä Kaisa, joka auttoi ylioppilaaksi.
Ensimmäinen moka: iltapäivälehtien myöhästyneet jakelut, jotka kuitattiin aplodeilla ja perskänneillä. Paras muisto: lasten syntymät ja Shetlannin pubi, jossa kudottiin elämää.
Podcastiin istahtaisi David Attenborough. Filosofeista hän juttelisi Aristoteleen ja Platonin kanssa mielellään rannalla.
Supervoimaksi valitsisi bassokitaran, supersankariksi Nuuskamuikkusen.
Lapsuuden unelma elää yhä: kun lapset eri kulttuureista kohtaavat, he löytävät yhteisen leikin ilman ennakkoluuloja.
Jos muistetaan, hyvä. Jos ei, vielä parempi. Katsotaan mieluummin ympärillemme.
