Kymmenen vuotta sitten sain unelmatyöpaikan: ensimmäisenä pohjoismaalaisena minut rekrytoitiin sisäisesti LVMH:lle, eli Louis Vuitton Moët Hennessyyn — maailman suurimpaan luksuskonserniin — kansainvälisen bränditalon johtoon. Pakkasin laukut ja muutin Ranskaan, täysin varmana siitä, että olin vihdoin päässyt sinne, minne olin aina halunnut.
Kuukauden sisällä meinasin kuitenkin saada potkut. Miksi?
Ehkä koska olin liian suorapuheinen enkä osannut johtaa tai esitellä ideoita tavalla, joka resonoi heidän kulttuurissaan. Olin tottunut siihen, että työ ja faktat puhuvat puolestaan. Siellä se ei riittänyt.
Päätin tehdä kaikkeni kehittyäkseni. Tutkin, miten tarinat rakentavat arvoa, miten tunteet ohjaavat päätöksiä ja millä tavalla johtaminen onnistuu silloin, kun rationaalinen ja emotionaalinen kohtaavat. Vähitellen kaikki alkoi muuttua.
LVMH:n maailmaan minä puolestani toin suomalaiselle ominaista logiikkaa, käytännöllisyyttä ja vahvaa ongelmanratkaisukykyä. Tämä yhdistelmä — heidän tunteisiin vetoava tarinallinen vahvuutensa ja minun suomalainen selkeyteni — alkoi toimia odottamattoman hyvin. Ura alkoi nousta ja vastuuni kasvoi vuosi vuodelta.
Kaikki meni ulkoisesti niin kuin piti — mutta jossain vaiheessa jokin alkoi tuntua tyhjältä, ja uuvuin. Oivalsin, että vaikka olin oppinut maailmalta valtavasti, arvoni eivät olleet siellä. Kaipasin takaisin Suomeen: paikkaan, jossa rehellisyys, laatu ja tinkimätön työn jälki ovat osa DNA:ta.
Palasin ja perustin oman yritykseni. Autoin kansainvälisiä yrityksiä, kuten Dioria, Hennessyä, Jaguar Land Roveria, Sephoraa ja useita muita premium- ja luksustaloja Euroopassa, Yhdysvalloissa ja Lähi-idässä — tuomalla suomalaisen johdonmukaisuuden ja struktuurin heidän valmiiksi tunnekeskeiseen johtamis-, brändi- ja kasvutyyliinsä. Kysyntä oli suurempi kuin olisin voinut koskaan arvata. Mutta huomasin myös nopeasti, että voin luoda merkityksellistä arvoa tuomalla ulkomailta opittua osaamistani kotimaahani.
Suomessa osataan tehdä asioita poikkeuksellisen hyvin: huippuluokan tuotteita, teknologiaa, palveluja ja prosesseja. Silti meitä usein pidättelee yksi asia — vaatimattomuus. Olemme insinöörikansana mestareita rakentamaan, mutta liian harvoin pysähdymme kertomaan, miksi juuri meidän ratkaisumme on merkityksellinen. Vaatimattomuus ja loogisuus tekevät suomalaisista helposti näkymättömiä. Emme sanoita osaamistamme. Emme johda tarinaamme. Ja silloin hyvä työ tai tuotteet eivät koskaan saavuta arvoa, jonka ne ansaitsevat.
Siksi teen nykyään sitä, mitä teen. Autan suomalaisia yrityksiä ja osaajia hyödyntämään sen, minkä opin maailmalla: miten tunteet, tarinat ja identiteetti rakentavat kasvua, johtajuutta, resilienssiä ja uskottavuutta — ilman että menetämme suomalaisen työn ydintä.