Mitä kesä jätti? Vieraana Antti Merilehto

Tekoälyvalmentaja, tietokirjailija ja teknologian aallonharjalla ratsastava Antti Merilehto tuntee uuden ajan loitsut ja algoritmit paremmin kuin moni muu. Mutta menneenä kesänä hän päätti riisua älykellon ranteestaan, laittaa LinkedInin hiljaiseksi ja antaa aivojensa vaeltaa täydellisellä joutokäynnillä. Mitä tapahtuu, kun tekoälykuplassa elävä asiantuntija uppoutuukin koneoppimisen sijaan romaaneihin, marjametsään ja tylsyyteen?

Kesä paljasti Antille teknologian todellisen luonteen: koneet voivat tehostaa aikaamme, mutta vain me ihmiset voimme antaa tuolle ajalle merkityksen. Astu sisään Antin oivalluksiin ja selvitä, mikä on syksyn tärkein kysymys.

Mikä oli tämän kesän paras hetki sinulle?

Poika tykkää kaikenlaisista koneista. Meidän naapurissa tehtiin asfalttitöitä ja mentiin pojan kanssa katsomaan koneita. Sattui niin että oli juuri tauko menossa ja hetken aikaa kun siinä juteltiin niin koneen kuljettaja kysyi että haluaako poika kokeilla ajaa konetta? No ei ollut siis kone käynnissä mutta pääsi istumaan ja kokeilemaan rattia. En usko, että Iskuasfaltti on työntekijäkäsikirjaan kirjoittanut että pieniä poikia kannattaa ottaa ohjaamoon. Tällainen tilanteenlukutaito ja hyvän fiiliksen teko jäi kyllä mieleen. Seuraavalla viikolla joka kerta kun käveltiin ohi niin vilkutettiin tutulle kuskille.

Tuliko kesällä jotain sellaista oivallusta, joka yllätti sinut?

Tuli. Tekoälyvalmentajana kerron työkseni ihmisille, miten uudet työkalut säästävät aikaa. Kesällä tajusin, että olen ollut aika huono vastaamaan siihen jatkokysymykseen, mihin se säästetty aika kannattaa käyttää. Kone hoitaa tehostamisen, mutta merkityspuoli jää meille ihmisille. Tämä kysymys lähtee mukaan syksyn keikoille.

Miten kesä vaikutti tapaasi ajatella työtäsi tai yleisöäsi?

Luin kesällä enemmän romaaneja kuin teknologiakirjoja, ja se teki yllättävän hyvää. Huomasin, että parhaat tarinat toimivat samalla logiikalla kuin parhaat keynotet: ne eivät selitä kaikkea puhki, vaan jättävät kuulijalle tilaa oivaltaa itse. Yleisö ei kaipaa lisää kalvoja. Yleisö kaipaa hetkiä, joissa oma ajattelu lähtee liikkeelle.

Mitä tästä kesästä tuot mukanasi syksyn keikoille ja lavalle?

Rauhaa ja yhden uuden kysymyksen. Tekoälykuplassa on helppo juosta aina uusimman mallin perässä, ja välillä pitää muistuttaa itseään, että kuulijalle tärkeintä ei ole se, mitä julkaistiin viime viikolla, vaan se, mitä hän voi tehdä ensi maanantaina. Syksyllä aion kysyä jokaiselta yleisöltä: mitä tekisit, jos saisit yhden työtunnin päivässä takaisin?

Jätitkö kesällä jotain tietoisesti tauolle?

Jätin LinkedInin kolmeksi viikoksi. Ensimmäinen viikko oli vaikea, myönnetään ihan suoraan. Toisella viikolla huomasin ajattelevani pidempiä ajatuksia. Kolmannella en enää kaivannut koko sovellusta. Maailma pyöri ihan hyvin ilman minun päivityksiäni, ainakin kesällä.

Jos kesällä olisi ollut yksi tärkein oppi, mikä se olisi?

Tylsyys on aliarvostettu tuotantoväline. Parhaat ideat syksyn sisältöihin eivät syntyneet koneen äärellä, vaan soutuveneessä ja marjametsässä. Aivot tarvitsevat joutokäyntiä, jotta ne ehtivät yhdistellä asioita. Sitä hommaa ei voi ulkoistaa millekään työkalulle.

Miten pidit huolta itsestäsi lomalla?

Liikuin joka päivä, mutta ilman kelloa ja ilman dataa. Ei sykemittaria, ei sovellusta, ei tavoitteita. Uintia, kävelyä ja pihatöitä sen mukaan, miltä tuntui. Opin, että mittaaminen on hyvä renki mutta aika rasittava isäntä. Syksyllä kello palaa ranteeseen, mutta eri asenteella.

Mitä toivot, että syksyn yleisöt tuntevat tai saavat sinulta?

Toivon, että he lähtevät salista kahden tunteen kanssa: uteliaisuuden ja rauhan. Uteliaisuuden siksi, että muutoksessa pärjää parhaiten kokeilemalla. Rauhan siksi, että kenenkään ei tarvitse osata kaikkea heti. Jos yksikin kuulija menee seuraavana aamuna töihin ja kokeilee jotain uutta ilman pelkoa, homma on onnistunut.

Mitä kesä jätti

Antin kesä jätti jälkeensä syvän ymmärryksen siitä, mikä tekee meistä ihmisiä keskellä jatkuvasti kiihtyvää teknologian aikakautta. Tylsyys, joutilaisuus ja dataton elämä eivät ole vihollisia, vaan taikasauvoja, joiden avulla syntyvät ne kaikkein kirkkaimmat ja oivaltavimmat ajatukset. Kun tekoäly vapauttaa meille tunnin päivässä, todellinen viisaus piilee siinä, mihin tuon säästyneen ajan päätämme käyttää.

Syksyyn kannattaa siis suunnata juuri näillä eväillä: ripauksella uteliaisuutta, ilman suorituspaineita ja rohkeasti kokeillen. Kenenkään ei tarvitse osata kaikkea heti. Algoritmit ja koneet tekevät kyllä työn, mutta merkityksen luomme me itse, vaikkapa hymyllä ja tilanteenlukutaidolla, aivan kuten asfalttikoneen kuljettaja.

TL;DR: Kesän parhaat pähkinänkuoressa

Asfalttikoneen taikaa: Pienen pojan pääsy asfalttikoneen rattiin muistutti aidon tilanteenlukutaidon ja pienten, hyvää mieltä luovien tekojen voimasta.

Joutilaisuuden voima: Parhaat ideat syksyyn eivät syntyneet ruudun ääressä, vaan marjametsässä ja soutuveneessä. Tylsyys on täysin aliarvostettu tuotantoväline.

Irti datasta ja algoritmeista: Kolmen viikon someloma LinkedInistä ja urheileminen ilman älykelloa opettivat, että data on hyvä renki mutta rasittava isäntä, ja maailma pyörii täydellisesti ilman omia päivityksiäkin.

Tärkein oppi ja uusi kysymys: Tekoäly hoitaa ajan säästämisen, mutta merkitys jää meille. Syksyn keikoilla Antti herättelee pohtimaan yhtä olennaista asiaa: mitä tekisit, jos saisit yhden työtunnin päivässä takaisin?