Mitä kesä jätti? Vieraana Antti Vanhatalo

Kirjailija, puhuja sekä asiantuntija Antti Vanhatalo vietti kesän, johon mahtui kirjan kirjoitusprosessin maaliin viemistä, hyötyliikuntaa mökkilaiturilla sekä pysäyttäviä ajatuksia työn merkityksellisyydestä. Kesän aikana kypsyi tärkeä havainto: elämä ei voi olla pelkkää seuraavan loman odottamista.

Astu sisään Antin ajatuksiin ja lue, miksi metsään meneminen, hiljaisuus sekä läheiset ihmiset ovat toimivan elämän kaikkein tärkeimpiä rakennuspalikoita.

Tuliko kesällä jotain sellaista oivallusta, joka yllätti sinut?

Oivalsin ehkä ennen kaikkea sen, kuinka pohjoinen maa Suomi oikeastaan on. Vietin viime sydäntalven Aasian tropiikissa ja olin siellä yhdeksän viikkoa. Kun palasin Suomeen maaliskuussa, aloin odottaa kesää, ja tuntuu, että olen oikeastaan odottanut sitä koko kesän. Nyt elokuun puolivälissä alkaa jo olla selvää, ettei sitä varsinaista kesää säiden puolesta ehkä tänä vuonna tulekaan.

Suomen kesä on kuitenkin hieno juuri omalla tavallaan. Se on lyhyt ja usein myös melko viileä, mutta ehkä juuri siksi siitä pitäisi osata nauttia silloin, kun sitä on. Kun viettää aikaa muualla maailmassa, huomaa myös, ettei suomalaisen kesän tarvitse kilpailla eteläisen Euroopan helteiden kanssa. Meidän kesämme voi olla juuri sellainen kuin sen kuuluu olla: valoisa, vihreä, raikas ja rauhallinen.

Ehkä olen tänä kesänä oppinut arvostamaan sitä enemmän. Kaikkea ei tarvitse verrata johonkin lämpimämpään ja aurinkoisempaan. Joskus juuri tämä on se oikea.

Opitko jotain uutta tai muistitko jotain vanhaa, minkä olit unohtanut?

Opin paljon kirjan kirjoittamisprosessista. Viimeistelin omaa kirjaani vielä kesäkuun loppuun asti, joten kirjoittaminen kulki vahvasti mukana myös kesän alkupuolella.

Samalla kun oma projekti tuli loppusuoralle, nousi kunnioitukseni kustannustoimittajia kohtaan todella paljon. He ovat kyllä melkoisia ammattilaisia. Kun itse kirjoittaa tekstiä, sitä helposti kuvittelee näkevänsä kokonaisuuden jo valmiina. Kustannustoimittaja katsoo sitä kuitenkin aivan eri näkökulmasta ja huomaa asioita, joita itse ei enää huomaa.

Kaiken kaikkiaan kirjan tekeminen oli erittäin mielenkiintoinen ja opettava projekti. Ehkä suurin oppi oli se, kuinka paljon hyvän lopputuloksen eteen tarvitaan muutakin kuin vain itse kirjoittamista.

Miten kesä vaikutti tapaasi ajatella työtäsi tai yleisöäsi?

Kesällä aloin miettiä ehkä hieman enemmän sitä, miten suomalaiset suhtautuvat työhön ja vapaa-aikaan. Meillä kesälomaa odotetaan ja hehkutetaan lähes koko kevät. Sitten kun loma alkaa, sitä halutaan käyttää mahdollisimman tehokkaasti ja nauttia siitä täysillä.

Mutta samalla työssä vietetään kuitenkin suurin osa vuodesta. Yksitoista kuukautta vuodesta on aika pitkä aika, jos työstä vain odottaa pääsevänsä lomalle.

Se sai minut miettimään myös omaa tekemistäni. Olisi hyvä pyrkiä siihen, että työssäkin voisi viihtyä ja kokea merkityksellisyyttä, eikä niin, että elämä alkaa vasta kun työpäivä tai työviikko loppuu.

Ehkä sama ajatus liittyy myös johtamiseen. Hyvä työyhteisö ei voi perustua siihen, että ihmiset jaksavat vain seuraavaan lomaan asti. Työssä pitäisi olla jotain sellaista, mikä itsessään tekee siitä mielekästä.

Jätitkö kesällä jotain tietoisesti tauolle ja mistä olet nyt kiitollinen, että teit niin?

Jätin kesällä lähes kokonaan tauolle säännöllisen liikunnan. Mökillä sitä tuli kuitenkin huomaamatta paljon muuta liikuntaa: rakennus- ja remonttihommia, puuhastelua pihalla ja kaikenlaista tekemistä ulkona.

Omaa kroppaa tarkkailemalla oppii aika hyvin tietämään, mikä itselle riittää kunnon ylläpitämiseksi. Kaiken ei tarvitse aina olla suunniteltua kuntosalitreeniä tai lenkkiä. Jos päivän käyttää fyysisesti touhuten ulkona, keho kyllä tietää sen.

Silloin keskiöön nousee kuitenkin toinen asia eli ravinto. Liikuntaa ei voi käyttää tekosyynä syödä mitä sattuu. Varsinkin tässä iässä huomaa aika nopeasti, että painonhallinnassa ravinnolla on huomattavasti suurempi merkitys kuin liikunnalla. Omalla kohdallani ajattelen sen karkeasti niin, että ravinnon vaikutus on 80 prosenttia ja liikunnan 20 prosenttia.

Kesällä oli hyvä huomata, että joskus tekee hyvää myös irrottautua tutuista rutiineista.

Mikä hetki tai tilanne sai sinut pysähtymään tänä kesänä?

Olin mökillä ja katselin merelle. Oli aivan hiljaista. Mitään ei kuulunut mistään. Edes linnut eivät laulaneet. Tosin ne taitavatkin laulaa enemmän keväällä.

Siinä hetkessä tuli mieleen, että on tämä aika luksusta.

Ei tarvittu mitään erityistä tekemistä, ohjelmaa tai viihdykettä. Sai vain istua ja katsella merta täydellisessä hiljaisuudessa.

Ehkä nykyihmiselle juuri hiljaisuus onkin yksi suurimmista ylellisyyksistä. Olemme jatkuvasti jonkin äänen, viestin, ilmoituksen tai ärsykkeen ympäröiminä. Siksi hetki, jolloin ei tapahdu yhtään mitään, voi tuntua yllättävän arvokkaalta.

Jos kesällä olisi ollut yksi tärkein oppi, mikä se olisi?

Mene metsään.

Kerää vaikka sieniä tai poimi mustikoita, jos sellainen kiinnostaa. Jos ei kiinnosta, mene silti. Mene yksin, istu kannon päälle ja ole hetki tekemättä mitään.

Itse havahduin mustikoita poimiessani siihen, kuinka vahvasti me oikeastaan kuulumme metsään. Luonnossa oleminen vaikuttaa ihmiseen aivan eri tavalla kuin kaupungissa oleminen. Se rauhoittaa ja antaa ajatuksille tilaa.

Nykyihminen on elänyt kaupungeissa loppujen lopuksi vasta hyvin lyhyen aikaa. Suurin osa ihmisen historiasta on eletty luonnossa, metsästäjä-keräilijänä. Ehkä meissä on edelleen paljon sitä jäljellä, vaikka nykyinen elämä onkin aivan toisenlaista.

Luonnossa olemisesta puhutaan usein hyvinvointiasiana, mutta itse ajattelen, ettei sitä tarvitse edes tehdä kovin monimutkaiseksi. Metsään meneminen riittää.

Miten pidit huolta itsestäsi lomalla?

Yritin huolehtia itsestäni ennen kaikkea keskittymällä sosiaalisiin suhteisiin ja läheisiin ihmisiin.

Lähimmät ihmiset ovat sellainen arvo, jota ei voi ostaa rahalla. Sen huomaa ehkä parhaiten silloin, kun ympäriltä karsitaan kaikki ylimääräinen. Kun työ, kiire, raha ja kaikki muu lopulta tippuvat pois, jäljelle jäävät perhe ja ystävät.

Kesällä oli hyvä käyttää aikaa juuri heihin. Siinä on oikeastaan aika yksinkertainen hyvinvointiasian resepti.

Mitä toivot, että syksyn yleisöt tuntevat tai saavat sinulta?

Toivon ennen kaikkea, että saan ihmiset ajattelemaan.

En halua, että kuulija lähtee keikalta vain hyvällä mielellä ja unohtaa kaiken seuraavana päivänä. Haluan tuoda esiin jonkin näkökulman, ajatuksen tai kysymyksen, joka palaa ihmisen mieleen vielä seuraavana päivänä.

Jos joku pysähtyy myöhemmin ajattelemaan, että "tuossa oli muuten jotain", olen mielestäni onnistunut.

Ehkä parhaimmillaan puhe ei anna valmiita vastauksia, vaan jättää ihmiseen jonkin ajatuksen, joka alkaa elää hänen omassa elämässään tai työssään.

Mitä kesä jätti

Antin kesä jätti jälkeensä syvän muistutuksen siitä, mikä elämässä on kaikkein arvokkainta. Onnellisuus sekä mielekkyys eivät synny vasta silloin, kun kesäloma alkaa, vaan ne pitää rakentaa osaksi jokaista työpäivää sekä arkea. Kun uskaltaa astua ulos rutiineista, mennä metsään, kuunnella hiljaisuutta sekä viettää aikaa läheisten seurassa, ajatukset kirkastuvat. Syksyn lavoilla on luvassa puheenvuoroja, jotka eivät tarjoa helppoja pikavoittoja, vaan kylvävät kuulijoiden mieleen ajatuksia, jotka kantavat pitkälle arkeen.

TL;DR: Kesän parhaat pähkinänkuoressa

Suomalaisen kesän rauhallisuus: Aasian tropiikissa vietetyn talven jälkeen kesä opetti arvostamaan Suomen luonnon raikasta, vihreää ja tyyntä luonnetta sellaisenaan.

Kirjan kirjoittaminen ja tiimityö: Omat kirjoitustyöt saatiin päätökseen kesäkuussa, mikä syvensi arvostusta kustannustoimittajien ammattitaitoa ja prosessin kokonaisuutta kohtaan.

Mene metsään ja hiljenny: Nykyihmisen suurimpia ylellisyyksiä on täydellinen hiljaisuus sekä metsässä oleminen ilman suorittamista.

Merkityksellisyyttä arkeen: Työelämä ei saa olla pelkkää loman odottamista. Syksyn puheenvuoroilta Antti tuo kuulijoille ajatuksia, jotka jäävät elämään arjessa myös seuraavana päivänä.