Mitä kesä jätti? Vieraana Hanna Brotherus

Kirjailija, koreografi ja tanssitaiteilija Hanna Brotherus vietti kesän, joka huipentui uuden romaanin äänikirjan lukemiseen, Pariisin katuja mittaileviin kävelyihin sekä varhaisiin aamuhetkiin. Kesä palautti elämään naurun ja muistutti siitä, ettei elämän tarvitse olla itseaiheutettua kärsimystä.

Astu sisään Hannan ajatuksiin ja lue, miten tietoinen läsnäolo, kehollisuus sekä aito heittäytyminen avaavat oven inhimilliseen kauneuteen.

Mikä oli tämän kesän paras hetki sinulle?

Astuin ulos äänistudiosta luettuani viimeiset lauseet syyskuussa ilmestyvästä romaanista. Kävelin halki lomalle jääneen kaupungin, tunsin askeleeni kevyiksi ja mieleni vapaaksi.

Tuliko kesällä jotain sellaista oivallusta, joka yllätti sinut?

Ymmärsin, etten ole kirjailija. Kirjoitan ja elän. Luova mieli ei tunne rajoja, ei erota viikonpäiviä eikä kellonaikoja. Mitä syvemmin hyväksyn itseni, sen paremmin annan pakkomielteeni kirjoittaa ja liikkua olla osa vapauttani.

Opitko jotain uutta tai muistitko jotain vanhaa, minkä olit unohtanut?

Muistin sen, mistä kaikesta nautin lapsena ja totesin, etten ole kovin muuttunut. Samat arkiset asiat ilahduttavat yhä; aikaiset aamut, kukkien poimiminen, ihmisten kohtaaminen, leivän leipominen, onkiminen, haaveileminen.

Miten kesä vaikutti tapaasi ajatella työtäsi tai yleisöäsi?

Kesä palautti ilon ja naurun. Ne haluan pitää mukanani niin työssä kuin elämässänikin. Ajattelen työtäni taiteilijana leikkinä, joka on vastuullista, mutta jota tehdessäni saan nauttia. Elämä on liian lyhyt antaakseni sen olla itseaiheutettua kärsimystä.

Mitä tästä kesästä tuot mukanasi syksyn keikoille ja lavalle?

En aio puristaa mailaa. Aion pitää kiinni luonnollisuudesta ja aitoudesta.

Jätitkö kesällä jotain tietoisesti tauolle ja mistä olet nyt kiitollinen, että teit niin?

Opettelin tietoisesti olemaan kulloinkin siellä ja siinä hetkessä, missä olen. Sen myötä kohtasin inspiroivia ihmisiä, uskalsin tarttua intuitiivisiin ehdotuksiin ja päästää irti teennäisestä kiireen tunnusta. Olen tässä, olen aina tässä, kehossani.

Jos kesällä olisi ollut yksi tärkein oppi, mikä se olisi?

Kesän oppi oli ehdottomasti se, että asiat syntyvät ajallaan. Turha huoli on aina turha huoli.

Miten pidit huolta itsestäsi lomalla – tai miten et, ja mitä siitä opit?

Kävelin paljon, varsinkin ollessani Pariisissa. Pidin kiinni aamuisesta kehomeditaatiostani, pyöräilin ja kävin pilatestunneilla. Liikkuminen oli ja on itselleni elintärkeää, sillä ilman sitä katoan.

Mitä toivot, että syksyn yleisöt tuntevat tai saavat sinulta?

Odotan, että pääsen puhumaan uuden romaanini teemoista, kehollisesta rakkaudesta ja pakkomielteistä ruokaan. Olen kiinnostunut emotionaalisista totuuksista, joiden ympärille kasvatamme oikeuden valinnoillemme ja käytöksellemme.

Toivon, että luentoni avaavat silmät itseemme ja toisiimme kolhiutuneina, mutta sellaisinaan täydellisen erityisinä ja kauniina olentoina.

Mitä kesä jätti

Hannan kesä jätti jälkeensä muistutuksen siitä, että asiat tapahtuvat omalla painollaan ilman turhaa puristamista. Kun uskallamme päästää irti teennäisestä kiireestä, pysähtyä omaan kehoomme sekä nauttia elämän pienten asioiden ilosta, löydämme syvemmän yhteyden itseemme ja muihin. Syksyn lavoille astuu taiteilija, joka muistuttaa meitä kaikkia siitä, miten kauniita ja arvokkaita olemme kaikkine kolhuinemme.

TL;DR: Kesän parhaat pähkinänkuoressa

Vapauttava teos maaliin: Syyskuussa ilmestyvän romaanin äänikirjan lukeminen sai askeleen kevyeksi ja mielen vapaaksi.

Lapsuuden ilot ja luovuus: Aikaiset aamut, kukkien poimiminen, leivonta ja haaveilu ilahduttavat edelleen. Taiteilijuus on vastuullista leikkiä ja nautintoa.

Kehollisuus ja läsnäolo: Pariisin kävelyt, aamumeditaatiot ja pilates pitivät kehon liikkeessä. Hetkessä eläminen poisti teennäisen kiireen tunnun.

Syksyn lava-energia: Aitoutta, luonnollisuutta sekä syvällisiä kohtaamisia kehollisen rakkauden, tunnerehellisyyden ja inhimillisen kauneuden äärellä.