Mitä kesä jätti? Vieraana Saana Rossi

Palkittu HR-ammattilainen, asiantuntija ja kirjailija Saana Rossi vietti kesän, joka tarjosi paitsi pitkäaikaisten unelmien täyttymistä, myös syvästi pysäyttäviä hetkiä elämän rajallisuuden äärellä. Kesä kirkasti rajojen vetämisen merkityksen: Saana oppi sanomaan rohkeammin ei, rauhoittamaan ylikierroksilla käyvää hermostoaan ja ennen kaikkea vaatimaan vastuunkantoa. Kestoselitys "tällainen minä vain olen" ei enää riitä.

Astu sisään Saanan kesätunnelmiin ja lue, miksi unelmia ja hyvää elämää ei koskaan kannata siirtää ylihuomiseen.

Mikä oli tämän kesän paras hetki sinulle?

Vaikea valita vain yhtä! Festarit ystävien kanssa, rauhalliset hetket mökkirannassa ja mustikkametsällä, päivä Suomenlinnassa ystävän kanssa, ja ennen kaikkea pitkäaikaisen haaveen toteutuminen: pidempi jakso Espanjassa perheen kanssa.

Tuliko kesällä jotain sellaista oivallusta, joka yllätti sinut?

Huomasin, että siedän aiempaa huonommin huonoa käytöstä tai vastuun pakoilua. Me kaikki olemme vastuussa omasta toiminnastamme, eikä "tällainen minä vain olen" riitä selitykseksi. Se on ollut vapauttava oivallus.

Opitko jotain uutta tai muistitko jotain vanhaa, minkä olit unohtanut?

Muistin taas, miten tärkeää on välillä hidastaa. Parhaat ajatukset eivät synny kiireessä vaan silloin, kun niille antaa tilaa.

Miten kesä vaikutti tapaasi ajatella työtäsi tai yleisöäsi?

Olen aina arvostanut työtäni, mutta kesä muistutti jälleen siitä, miten kiitollinen olen jokaisesta ihmisestä, joka käyttää aikaansa tullakseen kuuntelemaan puhettani. Sitä ei pidä koskaan pitää itsestäänselvyytenä.

Jätitkö kesällä jotain tietoisesti tauolle ja mistä olet nyt kiitollinen?

Opin valitsemaan menoni aiempaa tarkemmin. Kesä täyttyy helposti ihanista kohtaamisista perheen ja ystävien kanssa, mutta samalla myös lepo ja oma aika jäävät helposti liian vähälle. Olen kiitollinen siitä, että osasin välillä sanoa myös ei.

Mikä hetki tai tilanne sai sinut pysähtymään tänä kesänä?

Lähipiirissä tapahtunut kuolemantapaus. Sellaiset hetket pysäyttävät aina ja muistuttavat siitä, mikä elämässä on oikeasti tärkeää.

Jos kesällä olisi ollut yksi tärkein oppi, mikä se olisi?

Elämä on lyhyt. Unelmia ei kannata siirtää ylihuomiseen. Suunnitelmista voi pitää kiinni, vaikka matka niiden toteuttamiseen muuttuisi. Keinoja on aina enemmän kuin yksi.

Miten pidit huolta itsestäsi lomalla?

Olen opetellut rauhoittamaan hermostoani erilaisin keinoin, koska uni on ollut välillä haastavaa. Se on tehnyt todella hyvää. Lisäksi olen treenannut lihaskuntoa aiempaa tavoitteellisemmin, ja on ollut hienoa huomata, miten säännöllinen tekeminen näkyy sekä kehossa että mielessä.

Mitä toivot, että syksyn yleisöt tuntevat tai saavat sinulta?

Rohkeutta, intoa ja uskoa siihen, että asioita voi tehdä fiksummin, paremmin ja ennen kaikkea omien arvojensa mukaisesti.

Mitä kesä jätti

Saanan kesä jätti jälkeensä kirkkaan ja armollisen muistutuksen: oman energian ja ajankäytön suojeleminen ei ole itsekkyyttä, vaan edellytys sille, että voi antaa parastaan myös muille. Kun osaa hidastaa, rauhoittaa hermostonsa ja karsia rohkeasti kalenteristaan asioita "ei"-sanan voimalla, raivaa samalla tilaa oivalluksille ja unelmien toteuttamiselle. Syksyn lavoille astuu puhuja, joka tuo mukanaan paitsi asiantuntemusta fiksumpaan työhön, myös vahvaa inhimillisyyttä ja rohkeutta elää täysillä, omien arvojen mukaisesti, juuri tänään.

TL;DR: Kesän parhaat pähkinänkuoressa

Unelmien toteuttaminen ja hidastaminen: Pidempi jakso Espanjassa perheen kanssa toteutti pitkäaikaisen haaveen. Samalla mökkiranta ja mustikkametsä muistuttivat, että parhaat ajatukset syntyvät vasta, kun niille antaa tilaa.

Vastuun kantaminen ja omat rajat: "Tällainen minä vain olen" ei riitä selitykseksi huonolle käytökselle. Kesä opetti myös sanomaan rohkeasti ei, jotta kalenteriin jäi tilaa lepäämiselle ja omalle ajalle.

Pysäyttävin hetki ja tärkein oppi: Lähipiirin kuolemantapaus muistutti elämän lyhyydestä. Unelmia ei saa siirtää ylihuomiseen, ja tavoitteisiin on aina useampi kuin yksi reitti.

Syksyn lava-energia: Luvassa on rohkeutta, intoa ja vahvaa uskoa siihen, että asioita voi tehdä työssä ja elämässä fiksummin, aina omien arvojen ohjaamana.